Hylkii, ei hyli, hylkii.

Olipa taas aurinkoinen ja lämmin päivä.

Aamulla keho hylki lenkillelähtöä, kello kerkesi käydä yhdeksään ennen kun sain itseni väännettyä aamulenkille.
No ei se juoksu sitten kuitenkaan niin vastenmielistä ollut, juoksin tällaisen lenkin.

Lenkin jälkeen kun nahka ei hylkinyt aurinkoa, eikä korvat Hurriganesiä eikä
Deep Purplea, meninkin kattoterassille viettämään päivää, musikkia kuunnellen.

Iltalenkin aikoihin keho hylki taasen niinpaljon lenkillemenoa, etten sitten lenkille saanut lähdettyä, vaan vetelehdin laiskan kävelylenkin.

Yritin Matan rannalla olevassa vemputtimessa saada nivukset revähtämään, ettei huomena tarvitsisi mennä aamulenkille, en onnistunut.

Huomenna pitää arvioida tai arpoa jaksaako juoksulenkille, vai pitäisikö pyöräilypäivän.

Mutta on se niin mukava kun tänään oli taasen huippulämmin keli, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Tämmöstä se on vanhan miehen elämä, ei sitä kadehtimaan kannata käydä.