Kallonhalkaisukelit.

Nyt elellään viikkoja jolloin jalkakäytävät ja pyörätiet ovat varsinkin aamuisin hengenvaarallisen liukkaita.
Jos näistä lähiviikoista selviytyy ilman että kallo halkeaa, sitähän voi elää vaikka ikuisesti.

Kyllähän sitä mielummin juoksentelisi sulallamaalla auringon lämmössä, kun juoksemisesta tarjotaan vielä isopussi muonaa ja kaljatkin virkistykseksi.
Mutta kun piti tulla tänne napapiirin seuduille pinnistelemään eteenpäin tukka putkella.

Se onkin muuten melkosta vipinnää tuo meno.
Maa kiertää auringon ympäri noin 107 000 kilometrin tuntivauhtia.
Samalla maa pyörii akselinsa ympäri näillä Suomenkin leveyspiireillä yli 700 kilometrin tuntivauhtia.
Samalla kun koko aurinkokuntamme kiitää linnunradan ympäri noin 900 000 kilometrin tuntivauhdilla.
Eikä vähäisenä voi pitää sitäkään, kun itse juoksulenkillään kiitää hurjaa 11 kilometrin tuntivauhtia, joskus vähän lujempaakin.
On tuollaisessa menossa tällaisen tuuhean pitkän tukan omaavalla letti suorana.

Aamusella hiihtelin 18 kilometriä, mutta latu oli inhottavan jäinen ja roskainen,
 kun latukone ei vielä ollut käynyt.
Loppupäivä ja ilta meneekin sitten jo työn merkeissä.