Erakko, se olen minä.

Tässä jutussa on omalehmä ojassa.

No niin, niinhän se täytyy ollakkin, erakko hyvästä syystä.
Esimerkiksi siskoni ja muutama läheinen ystävä sanovat usein että olen erakko.
"Eihä siitä kuulu kuukausiin mitään, eikä kukaan tiedä missä se luuraa".
No se on kyllä aikapaljon sanottu, pidänhän minä blogia.
Tosin, no kirjoitukset ovat "blogiminän" kirjoittamia, eivätkä aina niin syväluotaa ajatusmaailmaani.
Tosihan se on, olen itsekseni viihtyvää tyyppiä, ja varsinkin suuremmassa joukossa tunnen etten tänne kuulu.
Tämän pohdiskelun aiheutti Kauppalehdessä oleva juttu.
Heh heh, niin se täytyy olla, 'älykköhän minun täytyy olla', heh heh, hyvä että tuokin selvisi.

Eilen vierailin tuolla sairaalanpuolella, rasitus-EKG polkemassa.
Hyvi vailla ongelmia se pyöräily sujui, se vain on jännä kuinka se homma pysähtyy kun katkaisijasta kääntäen, kun siihen tiettyyn hapeenoton rajaan pääsee.
Ennen läppävuotoja, rajathan tuli vastaan hitaasti hiipuen.
Tänään sitten oli vuorossa hampaan paikkausta, hammashommat jatkuvat sitten parin viikon kuluttua.

Aamun hiihtolenkille tuli pituutta 20 kilometriä, mutta aikaa siinä meni kaksituntia ja viisiminuttia, joten voimme kutsua sitä paremminkin hiihtelyksi.

No niin nytkin selvä sepostus päivästäni, miten niin erakko?.