Retkeilyjuoksua.

Tänään oli taasen vaikeuksia motivoida itseä lenkillelähtöön.
Aikani vetkutellessa lenkillelähdön kanssa, totesin ettei se ilman lisämotivaatiota onnistu, niinpä päätin ajella Vaatunkiköngään retkeilyreiteille, jospa se motivaatio siellä lymyilis.

Se vain tulee hintoihinsa, tuo lenkkeily jos joka lenkkiä varten pitää ajella motivaatiota etsiskelemään vähemmän liikutuilta reiteiltä.
Alkaskohan se tuo Hieronta Olavi Peura sponsoriksi juoksuharrastukselleni.?

No tuommoinen kiemura tuli, pitkospuita metsäpolkuja ja osa maantietäkin oli juoksualustana.

Vaatunkiköngäs oli lenkkini lähtöpiste.

Pitkospuita oli kiva juoksennella hillankukkia pongaillen.

Aurinko lämmitti mukavasti, paitakin tuli jo heitettyä pois päältä.

Suoniitty ja lato, ennen on jokivarsien ja soiden heinikotkin hyödynnetty.

Ladon edustalla oli hyvä vähän leputella jalkojaa, ja nauttia aurinkon lämmöstä.

Tuollaiset retkeilyreitit ovat kivoja, ei sitä monellakaan muuten tulisi suolle mentyä ulkoilemaan.
Suomessa taitaa prosenttuaalisesti maa-alasta olla eniten suota, muistan jostain joskus lukeneeni.
Joten Suomalaisena siihen on aina silloin tällöin tutustuttava.
Ja näin ennen hyttysiä ja sääskejä se on hyvä tehdä.

Se miten huomenna itsensä lenkille saa jää nähtäväksi.