Huomenna olisi kuitenkin kilpailupäivä, onneksi vain vitonen on juostava matka.
Niin niitä pyöräilykilometrejä tuli 42 aivan rauhallista ajelua maisemia katsellen.
Kävin mm. tällaisten ristien juurella, ajattelemassa syntyjä syviä.
Ei ku huomiseen ja Fulencion kisaan.
Tuomonen siittä piti tulla, olis ollu parempi synnyttyään jättää hankhen paleltumhan, mutta sen onnettoman piti vielä syntyäkki heinäkuusa.
Semmonen järiettömyyen perikuvahan se on aina ollu.
Sitten sen piti vielä tuohon juoksuhomhan innostua, mokomakin, eihän sillä raasula ollu minkäänlaisia lahajojakhan siihen homhan.
Tuskin oli ensimmäistäkhän kansakouluvuotta käyny ko jo hullunlaila rupes hiihtihän ja pitkin mettiä juoksentelehman.
Toisinnhan tuo älytön pihisti matkhan herätyskellon ja se käesä juoksi sitten pylyhvän ja kilometripylyhväitten välejä ja niiltä aikoja kellotti.
Marioja kerräämälä ja myymälä se sitten myöhemmin itelhen kellon osti, oikeen sekunttiviisarila varustetun Leijonan.
Niinkö sille rääpälhele ei vaatimattomanmerkinsempi kello olis piisannu, vaikka Etana merkkinen, ja vielä sekunttiviisariki, ainahan sillä minuttitolokula meni aikaa joskus jopa tunteja.
No minkäs sille voi tuli mikä tuli, mutta sen vain sanon että kunnon juopponaki olis maailmasa paremmin päriänny.
Nykyhänki se vielä juoksee, vanha sairas ukon rähjä, varmhan se on tuon alakavan dementtianki hankkinu sillä älyttömälä juoksemisela, mitättömän pienet aivot hölskynnet kalloa vasten juostessa.
Nykki sillä on polovi niin kipiä ettei ontumatta kävelhen pysty, silti jo kenkiä siihen malhin kattellee että kilpaihluin olis huomena mentävä.
Mikä sitä niihin kilpailuinki niin vettää, eihän se kellekhän koskhan päriäänhän, onneton nylykky.
Kyllähän sitä on elämän aikana leikelty kerran jos toisenki, ja kipsiainettaki on säkkikaupala menny ko aina on ollu jokupaikka paketisa, eikä silti usko,
Minkäs sille pirule tekee, eikhän se siittä joskus kuole sekin, päässhän erhon pirulaisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti