Vähiin käy ennen kun loppuu.

Eilisen Orihuelan kisan jälkeen lepäilimme vähän, ja sitten suunnistimme uunon kanssa Kiinalaiseen syömään.
Tuhti ateria alkukeittoineen ja jälkiruokajäätelöineen maksoi alle 15 euroa kahdelta hengeltä, siihen hintaan sisältyi myös pullo punaviiniä ja alku ja laskunmaksu dringitkin. Ei paha, ei paha...
Yö nukuttikin sitten ihan mukavasti, meikäläinenkin melkein viisi tuntia.

Nykyään tuolla Orihuelassa ei enää makseta rahapalkintoja, joten mustat miehet ja naiset loistavat poissaolollaan.
Tämän vuoden nopein alitti niukasti 1.10 rajan ja kakkosaika taisikin jo mennä päälle 1.12, joten ei ehkä kaikkein nopein rata.

Sunnuntai aamuverryttelyssä ennen kisoihin lähtöä näin, pakettiauton.

                                 Vai oliko se sitten paketoitu auto?.

                               Kansojen puiston kanaemo ja tiput.
******************************************************************************

Pientä yhteenvetoa tämän talven Torren reissusta.

Ei tullut tällä reissulla minusta väriltään eikä juoksuvauhdeilta neekeriä.
Olen tällä alueella käynyt talvenvietossa vuodesta 2004 lähtien, 
ja nyt oli ehdottomasti säiden suhteen huonoin talvi.
Harjoittelukin jäi vähiin, flunssat ja vaivat asettivat omat rajoituksensa, eikä väheksyä pidä myöskään taase yhdellä vuodella lisääntynyttä ikääkään.

Vuoden 2016 keskimääräiset juoksukilometrit viikkoa kohden olivat hiukan yli 90 kilometriä, ja nyt täällä ollessa juoksukilometrit jäivät alle 72 kilometriin viikko.
Joten ei tätä ainakaan harjoitusleiriksi kannata kutsua.

Juoksukilpailut menivät kyllä ihan hyvin, tai ainakin kohtalaisesti.
Kilpailuissa joissa oli 65 vuotiaille oma sarja päättyivät minun voittoon, aika selvillä eroilla.
Nuorempien eli 60 vuotiaiden sarjassa kisaillessa, muut kilpailut voitin,
paitsi  San Fulgencion kisasa jäin niukasti toiseksi.
Seli,seli, matkakin oli minulle niin alimatka vain viisi kilometriä.
Guardamarin ja Torreviejan iltakilpailuissa sarjoja olikin vain minua 20 vuotta nuoremmille, joten niissä ei edes sijoituksista tarvinnutkaan kilpailla.

Pahimpien myrskyjen ja sateiden aikaan ajatus kävi, pitäisikö ensitalvena suunnata jonnekin muualle talvenviettoon, mutta toisaalta…
Tätä ennen on toistakymmentä vuotta ollut ihan kohtuullisen hyvät säät..
Niin ja ensitalveen, sinne on vielä sen verran aikaa että ennättää tapahtua vaikka mitä, onko edes enää lähtökuntoinen muualle kun hautuumaalle.

Huomenna nokka kohden Alicanten lentoasemaa ja parin vuorokauden matkustelu.
Kotona sitten väsäillään yrityksen viimeinen veroilmoitus, hierontahuoneen remontointi makuuhuoneeksi, ja tietysti Lahden MM-hiihtojen seuranta, ovat päällimmäisenä ohjelmassa.
Niin ja tietysti pitäähän sitä itsekkin hiihtämässä käydä.

Seuraavat blokikirjoitukset tulevatkin sitten Rovaniemeltä.