Johan lämpesi.

Terveiset täältä Ancylusjärven maisemista.

Hölkkälenkilläni lepuuttelin jalkojani ja annoin hien kuivata paidastani Ancylusjärven rantakivikoilla.

Taisi vain olla laskuveden aika kun vesi oli vetäytynyt rantakivikoilta vähän kauemmas.

Nykyään jos havunneulanen on asettunut poikkisuuntaan juoksureitille, lipathan siinä vetää. 
Polvet ja kämmeneet verillä on sitten mukava palailla lenkiltä.

Silloin kun tein vielä töitä, pidin lenkillä aina hansikkaitakädessä keleistä riippumatta, sillä hieroja on pienemmistäkin ruhjeista työkyvytön.
Nyt olen käyttänyt sormikkaita vain kelin niin vaatiessa, mutta paras lienee siirtyä vanhaan käytäntöön.

Mutta tuo eläkkeelläolo se se on mainio keksintö, ei tarvitse välittää mikä viikonpäivä ja paljonko kello on, pistää vain kuulokeet korville ja hyvää kitaramusikkia soimaan, ja menee aurinkotuoliinsa makaileen.
On se vaan niin mukava.