Lapinjätkä ja kesä.

Kun tänään heräsin ja katsoin ikkunasta ulos takapihalleni, maa oli valkoinen.
No niin se alkoi kesäkuukin samoin kun kaikki muutkin kuukaudet tänävuona.
Myöhemmin käveleksin sitten kuntosalille kylmässä pohjoistuulessa, ja paluumatkalla sitten vaihteeksi satoikin lunta ja rakeita, joten semmoista täällä tänään.

Mutta jos Lapinmies tämmöisiin keliin kyllästyy, sitä ei pidätä mikään, 
Se lähtee ulkomaille etelään, ihan maailmanääriin asti.

Haaparantaan päästyään se menee Ikeaan ja syö lihapullat, semmonen on Lapinmies.

Tutkiskelin minkälaisilla vartaloilla ne tämänhetken parhaat maratontulokset on tehty.
Pituutta jätkällä saisin olla siinä 170 heitteillä.
Paino lähempänä 50 kun 60 kiloa.
Haarojen välistä maahan oleva pituus pitempi kun haaroista päälakeen.
Keskiverto ihmiseen verrattaessa:
Pohkeen ympäryysmitta mahdollisimman pieni.
Akillesjänne, kantaluusta lihasosaan mahdollisimman pitkä.
Jalkaterä etupuolelta sääriluusta varpaiden kärkeen mahdollisimman lyhyt.

Siinä muutamia tämänhetken kärkimaratoonareiden ominaisuuksia. 
Muunlaisen vartalon omaavat voivatkin vaikka pyörähdellä kiivaasti kuularingissä ja ärähdellä äänekkäästi.

No jos se kuitenkin kovasti kiinnostaa juoksennella räkäposkella pitkin teitä, 
niin siitä vaan....

Muistan aikoinaan kun Kuuban Alberto Juantorena hallitsi 800 metriä mielin määrin, kaikki Suomen valmentajat julistivat suureen ääneen 
"Nykyään kasisatanen juostaan jo niin lujaa että juoksijan on oltava suurikokoinen ja voimakasrakenteinen, ei siellä hentorakenteiset pärjää".
No niin, sitten tuli Sebastian Coe.
Maratonillakin aikoinaan esim: Italian Gelindo Bordin, Kenian Doukglas Wakihur, olivat isoja miehiä ja pitkänmatkanjuoksijoiksi aika lihaksikkaitakin, eikä ne Robert de Castellan jalatkaan kovin ripakintut olleet,