Perinneretki.

On tullut ihan tavaksi kesän ensimmäisinä päivinä tehdä juoksuretki tuonne Vaattunkikönkään retkeilyreiteille.
Kesällähän sinne ei paljoa asiaa ole, sääsket ja muut ötökät ovat vallanneet suot, ja kuppaavat kaikki veret mitä vähänki nahan alla virtaa.

Tuommosen lenkin kävin kiertämässä, matka jäi pari kilometriä lyhemmäksi kun viime keväänä, mutta aikaa taisi mennä varttitunti kauemman, kiitos kipeän polven.

Kaunistahan siellä oli ja aurinkoinen täysin tyyni sää.

Tuommoista suomaisemaa pitkospuineen, kelpaahan siellä hölkkäillä.

Viimevuona lenkin tein ihan kesäkuun ensimmäisinä päivinä ja suot oli valkeana hillankukkia, eipä tänävuona vielä ensimmäistäkään hillankukkaa näkynyt.

Lähtiskö huomenna Tornioon katsomaan kun toiset juoksee kilpaa, lissäishän sekin kärsimyksen määrää kun itse ei mukaan kykene.