No vaatetaessani itseäni lenkillelähtöön, keho järkyttyi moisista aikomuksista ja esitti oman vastalauseensa.
Joku sellainen flimmerintapainen iski, sydän hakkasi tahtia niin että paita lepatti.
Mutta kun olin lenkille päättänyt mennä niin vastalauseet aiheutti vain sen, että asetin sykemittarin mittaamaan vastaako sykkeet tuntemuksia.
Lenkille tuli pituutta 11,5 kilometriä ja aikaa kului 1 t 10 minuttia.
Syke edelleen liikkeellelähtiessä huiteli yli kahtasataa.
Tuossa vauhdin käyrässä 15 minutin kohdalla näkyy kun oli pakko pysähtyä, kun maisema kallisteli hiukkasen liikaa, ja sillankaiteet tuppasivat liian lähelle.
Kahdenkymmenen minutin jälkeen syke tippui normaaliin lukemiin, ja luulin jo että kyllä tämä tästä, kunnes tuolla tunnin juoksun kohdilla yritteli jälleen tykytyskohtaus iskeä päälle.
Ne joilla nuita rytmihäiriöitäkin jo kiusana on tietävät miltä tuntuu ja missä tilassa ollaan kun sydän pärrää omaa tahtiaan, ja ne jotka eivät sitä vielä tiedä kerkeäävät sen omalla kohdallaan sitten aikanaan vanhentuessaan kokea, tai sitten hyvällä onnella ei.
Semmosta se on kestävyyslajeja harrastaneen miehen elämä, kun elämän viimeiselle loppusuoralle on edetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti