Tänään auringon noustessa lähdin juoksulenkille, pitäähän sitä harjoitella huomista juoksukisaa varten.
Juoksu suuntautui tuonne La Matan suuntaan, josta siirryin rantahietikolle ja jatkoin Guardamarin suuntaan aina korkeille hotelleille asti, ja sittenhän sieltä oli tultava viellä takasinkin.
Aikaa meni puolitoista tuntia ja matkaa tuli 15 kilometriä, se on pisiin juoksemani matka sitten elokuun.
Järkeähän touhussa oli juuri sen verran kun touhuissani yleensäkin, huomenna mahtaa väsyttää jo ihan nokko.
Moni varmaan ihmettelee mitä järkeä tuommoisen 'raakin' kisoihin on mennä, kun tulee häviämään sarjansavoittajallekkin yli kymmenen minuttia.
Järkeä, tai ei, ihmisen on tehtävä mikä ihmistä miellytää.
Minua ei koskaan ole oopperat, seuraelämän moninaiset kiemurat tai meluisissa kapakoissa istumiset ole kiinnostaneet, vaan viihdyn luonnossa samoillen, urheilunparissa itseäni rääkäten ja kaikessa puuhailussa joissa oman käden jäljet näkee.
Ja väittäisin että enemmän kun 99,99% ihmisistä ei koskaan tee mitään järkeväksi katsottavaa.
Ihmiset vain kansoittavat jo ennestäänkin liika kansoitettua maapalloa, tuhoten luonnonvaroja ja saastutaen ilmastoa, joten se siitä järkevyydestä.
Päivällä sitten kävin kävelylenkin kaupungin rantakatuja samoillen.
Tuli siinä tovi istuskeltua vakiopaikallanikin.
Tänäänhän helteinen ja aurinkoinen sää jatkui jo totutuun malliin.
Kansaa oli kovasti liikkeellä, ja osa oli rannalla auringoa ottamassakin.
No niin minä säästyin tämänviikon kisajuoksusta, uunon 'kankee' oli alkanut notkistelemaan, eikä näinollen oikein kisareissuun sopiva kulkuväline ole.
Niinpä päätetiin että uuno menee kisaan, kun on nuorempi ja tervekuntoisempi, joten minä nautiskelen pienen juoksulenkin kotimaisemissa, ja tietty aurinkoisessa hellekelissä.
Miettikääpä sitä siellä Suomenmaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti