Steve Scott aikoinaan oli sitä mieltä, että ennen ottaa pienen rasitusvammankin, kun sairastaa vaikka pahan flunssan. Urheiluvamman kanssa voi aina tehdä jotain muuta kehittävää harjoittelua, mutta sairauden jälkeen kuntotaso on aina heikennyt.
No näin kuntourheilua harrastaneena, ja pahempia ja pysyviä sairauksia saaneena voi olla samaa mieltä,
Mutta kyllä nuorempana ja lähes aina jonkin jalkavaivan rajoitaessa harjoittelua, olisi saattanut olla eri mieltäkin.
Tänään kun kävin kirjastossa, lääketieteelisellä osastolla tietenkin, ja siellä sydän kirjallisuuden hyllyillä....
Kun sieltä sopivan opuksen löydettyäni hiipailin lainausautomaatille ja syötin kirjastokortin viivakoodin alle, laite ilmoitti, "Ei lainausoikeutta".
Pähkäilin siinä joko laite määritteli minut suorasääristen ryhmään kuuluvaksi. Mutta aikani siinä säärikulmia tarkkailtuani tulin siihen tulokseen että viellä on kulmaa ja vääräsäärisyyttä liikaa että suorasääristen arkkuryhmään pääsen.
Menin sitten kirjaston tädiltä kysyyn, "Miksen saa lainata", virkailija otti korttini ja sanoi, "Tämä kortti vaatii vain päivityksen".
Niinpä sitten suuntasin matkani ruokakauppaa kohden, kun en vielä suorasääristen joukkoon joutunut.
Iltapäivällä sitten kardiologi soitteli ja sanoi, "Oot yhtä rasvajöötiä koko jätkä", tai no niin jotain sinnepäin.
"Vaikeinta on lenkkikenkien jalkaan vetäminen.
Kaikki muu on pelkkää rakkautta." (Elena Meyer)
Päätin selvitä tuosta vaikeimmasta vaiheesta ja lähteä ainakin kävelemään, vaikka mittari pitkästi toistakymmentä astetta näyttääkin, ja tietysti miinusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti