Eilen oli työpäivä.

Viime yönä nousi kova tuuli, parvekkeen kalusteetkin olivat kaikki kokoontuneet yhteen nurkaan palaveriapitämään ja panneet ihan pötkölleen.

Pitäs uskaltautua tuonne rannalle katsomaan kuinka kovat aallot siellä on, Lappalaisen Sylyvi kyllä varotteli että ruipeloimpien ei kannata ulos yritääkään ilman että panee kviä taskut täyteen.

Mutta minä uskaldautun, minähän en kuulu vartaloltani peruskestävyysjuoksijan kuosiin,
josta ennen käytettiin nimitystä ilmakuivattu oravannahka.

Niin ennen kun sain uloslähdettyä tuuli oli jo tyyntymäänpäin, eikä niitä aaltoja ollut yhtään. Tuuli tuli etelän tai lounaan suunnalta, (ei tullut tarkistettua kellon kompassilla) eikä se silloin aaltoja saakaan aikaiseksi.
Tuuli oli mukavan lämpöistä, tulihan se Afrikansuunnilta, ja meikäläinen oli hirveesti ylipukeutunut joten palasin pian kotia, ettei hikoilemaan tartte alkaa.

Eilen myös askartelin tällaisen tietokonepöydän, kun tuossa ruokapöydän ääressä asento oli sellainen rönöttävä ja pakkasi niska ja hiirikäden olkapää kipeytymään.
Tarvikeet tietysti roskalavoilta, paitsi saranat kiinakaupasta (45 centtiä).
Sanoisin, pikkasen haastava tehtävä.
Uunon työkaluvarasto ei sisällä sahaa, eikä edes puukkoa talosta löydy.
Siitä huolimatta kaikkihan valmistuu ajan kanssa, vaikka paljain kynsin.

Tänään tapasin myös juoksijan, joka kilpaili joskus -80 luvun alkuvuosina RDS: seuraa edustaenkin, nykyisen asunpaikan ollessa Torrevieja.

Iltapäivän katselinkin sitten yle arenasta naisten ampumahiihdon pikakilpailua,
Ei ollut oikein Suomalaisilla sihti kohdillaan, eikä vauhtikaan huipussaan.
Kausi on vasta aluillaan odotellaan että ainakin Kaisa saa hiihdon normaaliuomaan, niin sitten taulujakin kaatuu paremmin.

Yrittäisikö huomenna jo jonkinlaista liikuntaa?..