Tuollaisen 13 kilometrin juoksulenkin löntystelin tänään, tuntiin ja varttiin.
Meno oli väsynyttä, liekkö eilinen kahdenlenkin päivä paino, vai oliko muutenvain laiskempi päivä.
Parantuminen on ottanut oman aikansa.
Nyt neljäkymmentä päivää myöhemmin, vaihtaessani siihen sidettä, se oli ehkä viimeinen kerta, tai ehkä vielä sunnuntaiksi teipin haavan päälle virittelen.
Eiköhän se sitten jo kiinni pysy ja voin kuitata vamman parantuneeksi.
Tuossa vasemmassa jalassa on arpi jos toinenkin,
On katkennutta akillesjännettä, samoin katkennutta varpaanjännettä, parit penikkatauti leikkauksen arvet, samoin moottorisaha, kirves, taltta ja heinähanko on omat arpensa jalkaan piirtäneet, sekä nyt tuo kaatuminen.
Semmosta se on, kaikki haluaa hyvään jalkaan merkkinsä jättää.
No hyvä kun se alkaa vihdoinkin olla parantunut ja ukko vaikuttaa selviävän hengissä! Ei sitä sivusta silloin Bigastrossa hoksannut, miten paha vekki tuo oli. Treeni-iloa sinne täältä pimeydestä! Veterano
VastaaPoistaVäliin näytti jo että vaatii mekanisen verestämisen tuo haava ja vahvemmat antibiotit, mutta niin vain aika teki tehtävänsä.
VastaaPoistaHuomenna Elchessä kymppi, saa nähdä miten jaksaa juosta.