Tyypillinen päivänavaus.
Tuolta merestä se aurinko nousee pilvettömälle taivaalle.
Paha maailma, jossa luntatuiskuttaa ja pakkaset paukkuu on jossain tuolla kaukana.
Kiva täällä on Peuran käyskennellessä, vaikka ei jäkäläkankaita olekaan.
Päiväkävelyllä piti välissä istuksia puiston nurmikolla, ettei hiki pääse yllätämään.
Iltapäivällä yrittelin juoksulenkkiä, kahdessapätkässä 8 kilometriä, välissä kävelyä, siinä saalis.
Ei paljoa naurata, mutta näin se useasti nykyään käy, ikä ja ennenkaikkea terveydelliset rajoiteet ovat tehtävänsä tehneet.
Näinhän se kävi tänäänkin, kävelyksi meni.
Onneksi täällä ei kuitenkaan kylmettyminen uhkaa vaikka joutuisi tallustelemaan pitemmästikkin.
Yritellään huomenna uudelleen lenkille, jospa se vaikka sujuisi paremmin.
Morjens Olli!
VastaaPoistaJuoksijalegendalla ollu terveysmurheita,mutta periksi ei anneta.Aika vie meitä eteenpäin,mutta muistot on ja pysyy.Minuaki ne ovat siivittäneet eteenpäin silloin kun tuntu,että edessä on,niin suuri seinä,että yli ei mennä.Pystynhän mieki kun Olaviki juoksee nuin kovaa vieläki.Kaikilla tekemisellä on joku toinenki ulottuvuus ja sinunki kovat saavutukset pisti minut uudestaan tienpäälle loi uskoa tulevaan.
Sanonta "vanhuus ei opeta muuta ko hiljaa kävelemään" pitää kyllä paikkansa.
VastaaPoistaJuoksuharrastus kun on ollut elämän tärkein harrastukseni, ei siitä voi luopua, vaikka ehkä se järkevääkin olisi.
Kilpajuoksuissa käynti nykyään on vain sen kisatilanteen jännitävän tunteen saamiseksi mielenkiintoista.
Suomessa vain tulee enää vain vähemmän osallistuttua, kun tuntuu nuiden kalliiden osanottomaksujen takia, ettei viitsi maksaa kun ei enää ole muita kun tunnelmatavoitteita.
Yritetään kuitenkin jatkaa hienon harrasteen parissa vaikka ikä ja sairaudet lyövätkin kapuloita rattaisiin.