Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, niinpä suuntasin Urheilutalon virvoitusjuoma automaatille.
Mutta, mutta, kun eri tuotteiden hintoja ei näkynyt missään.
Siinä kun aikani peippailtua mulle ei selvyyttä mihin vähäiset mukanaolevat kolikkoni riittävät, katselin apua anovasti kopissa istuvan virkailijan suuntaan.
Mieshenkilö tuli opastamaan automaatin saloissa, ja niin sain urheilujuomapullon, ja pääsin kuivaa kurkkuani kostuttamaan.
Sehän siinä ihmetyytti, kun olen ainakin puolikymmentä kertaa samalla automaatilla vieraillut aikaisempina vuosina, eikä mitään ongelmia automaatin käytössä ennen ole ollut.
Vanhuus on sellaista, kaikki unohtuu, eikä mitään oikein enää tajuaa.
Sitten käveleksin kaupungin halki, ja istuksin tämän herrasmiehen seurana sitä urheilujuomaa naukkaillen.
Takaisinpäin koukkailin tuolta lujajalkaisten urheilukentän kautta, siinä on radatkin betoonia.
Sieltä suuntasin kukkulanpäälle katselemaan maisemia Guardamarin suunnalle.
Ja sitten jatkoin pieniä polkuja radiomastonkautta kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti