Nukkumaton yö ei innosta lenkille.

Viimeyö oli pitkä ja vähäuninen, siis unta ei tullut sekunttiakaan.
Sydämen rytmihäiriöt pitivät ukon hereillä.
Yritin yöllä kahvitellakkin, mutta ei sekään auttanut.
Joskus kolmenjälkeen rytmit kävi tarkaksi kun Sveitsiläisen roleksin käynti, mutta päänuppi oli jo siinävaiheessa niin stresaantunut ettei uni tullut sittenkään.

Siksipä lenkille ei jaksanut lähteä, vaan lähdin hitaalle kävelylle, Kake näkyi juoksevan Pariisikatua kotiinpäin, mutta oli toisellapuolen tietä, enkä viitsinyt häiritä huutelullani.

Joku harrasti vesilajejakin, vaikka päivä ei kovin lämmin ollutkaan.

Päivän puistonpenkkejä kuluteltuani saavuin kotiin, ja väsymyksestä huolimatta lähdin hölkäämään kuusi kilometriä, mutta vain seitsämän minutin kilometrivauhdilla.

Voisin sanoa että tämänseudun tiet ja polutkin ovat jo aika tuttuja.

Lenkin päätyttyä suoritettu lasku osoitti että nyt täällä Torreviejan seuduilla olen juoksukilometrejä juossut kaikiaan 10 617 kilometriä.
Mutta vielä täällä juoksu maistuu, lenkkivaihtoehtoja on niin monia.