Paljon on vuosia kertynyt.

Ei tää elämä helpoo oo, lähes jokapäivä pitää lenkilläkin käydä.
No eilen en lenkillä käynyt, mutta tänään juoksin/matelin 20 kilometrisen lenkin.
Nykykunnolla tuollainen lenkki kestää jo niin pitkään, että siinä ehtii ajatella vaikka mitä, mm. sitä että taidan olla iältäni jo 614 vuotta.

Buddhalainen ajanlasku.

Tuossa kuva vuodenvaihtumisesta vuodeksi 2528 Thaimaan Pattajalla.
Nuo auton peittävät kukat ovat muuten ihan aitoja luonnonkukkia.

Olin -85 Pattajalla yhdistetyllä sairas + talvilomalla, toipumassa 'penikkatauti' leikkauksesta. (Sakari Orava).
Siellä sitten tein ensimmäisen juoksulenkkini leikkauksen jälkeen, kun lähdin lenkille piti ihan pysähtyä parin kilometrin jälkeen katsomaan jalkoja, minä juoksin eikä käynyt yhtään kipeää.

Jalat oli leikattu parivuotta aikaisemminkin, mutta siinnä tuli jotain hämminkiä, ja tilanne muuttui vain pahemmaksi kun ennen leikkausta, eikä leikkauksen jälkeen yhtään juoksuaskelta ilman kipuja pystynyt juoksemaan.

Uudenvuoden kulkueen norsuryhmää.

Hotellin pikkunorsu.

Sattui huvittava tapaus hotellin uimaaltaalla. 

Hotellin pikkunorsua käytettiin päivisin hotellin uimaaltaalla, ja minulla oli aina varattuna bananeja, että sain syöttää niitä sille. Kerran olin nukahtanut aurinkopatjalleni, norsu nosti kärsällään minun kättä, 'eikö tänään syödäkään banania', hyppäsin varmaan metrin ilmaan kun säikähdin ja luulin että varmaan käärme oli käteni ympärillä.
Norsu katson hämmästyneenä, mutta onneksi minulla oli silloinkin antaa sille bananeja, niin me säilyttiin edelleen kavereina.

Kuvia Thaimaalaisten elämästä.

Thaimaasta tulon jälkeen harjoittelu oli suorastaan nautinnollista, kun ei ollut kipuja, niinpä otin tavoiteeksi juosta lokakuulla Korsossa maratonin.
Kesän mittaan juoksentelin hölkkiä syksyn maratonin harjoitteluksi.
Elokuulla juoksin kolme pitemmänmatkan kisaa,
Suurtampere juoksun 26 km 3.29 kilometrivauhdilla.
Muurolanpiikin 25 km 3.25 kilometrivauhdilla.
Simon maratonin 3.34 kilometrivauhdilla.
Kaikki näytti tosi hyvältä, ja harjoittelu maistui.

Mutta syyskuun toinenpäivä... No kävi niin kuin yleensä, kun kaikki näyttää hyvältä, taivaalle nousee tummia pilviä, niin nytkin.
Työmaalla tipahdin tikkailta, molemmat kädet ja nippu kylkiluita murtui.
Sen jälkeen kannoinkin toista kättä lähes neljäkuukautta kipsissä.

Kyllä sitä juoksuelämässä monetkerrat on joutunut kunnon ja tahdonvoiman rippeet kokoamaan ja uskomaan että kyllä tämä tästä taas lähtee..