Aikoinnaan 1980 luvulla harkitsin kullankaivajaksi alkamistakin.
Hyvän kaivospaikankin löysin, mutta lenkkimaastot ei niin kummoset olleet, niinpä jätin mainarin uran väliin.
Eilen lenkilläollessa tuuli ja vettäkin satoi, niinpä en viitsinyt pysähtyä kengän nauhotusta korjailemaan, vaikka se vähän jalkapöytään ärsytystä aiheuttikin.
Olis pitänyt... Nyt on turvotusta ja punoitusta jalkapöydässä.
Rautalanka on tarpeellinen korjausmateriaali ihmisremotissakin, minussakin on yli metri korjauslankaa eripuolilla kehoa.
Erikoinen se on tuo ihmisten suhtautuminen asioihin.
Tuon kipsinpoiston jälkeen jätettiin rautatanko, jonkapäässä näkyy tuo korkki vielä pariksiviikoksi jalkaan.
Jouduin leikkaamaan lenkkikenkään reiän tuohon isonvarpaan kohdalle, että sain jonkinlaista kenkää jalkaani.
Ihmisten suurin huoli oli, "Olet joutunut hyvät kengät pilaamaan".
Ketään ei huolettanut että joudun olemaan töistä poissa, en pysty lenkkeilemään, yms:
Kengän uhraaminen oli tärkein huomio.
Pitää katella 'väljää' kenkää lauantain puolikkaan kisaan, jos tuo jalka ei ehdi tuosta rauhoittua.
Sinällään isonvarpaan ojentaja ei suuremmin juoksussa työtä tee, mutta kipu ei ole kiva.
Hyvä kultaesintymä ;-) Converset pidin kengistä.
VastaaPoistaConverse, tuo malli oli minustakin hyvä.
VastaaPoistaTuo malli muistaaksenin Arthur Lydiarin suunnitelema, kevyt ja pehmeä, pintakangas laskuvarjosilkkiä.
Ostin toisenkin parin varastoon, oli sitten laadultaan aivan muuta kun aikaisemmin ostamani, eikä siitä koskaan tullut jalkaan haluavaa lenkkikenkää.
Siitä kengästä sitten tein tuon varpaankohdilta tehdyn version.
Kultaahan on kaikki mikä kiiltää, varsinkin jos se on väriltään keltaista.