Syntyessäni itkin kun pieni lapsi, ja jokainen päivä opettaa miksi.
Paljon on paskoja päiviä eletty.
Aamuauringon kultaamalla metsälammella uiskenteli hiljalleen yksinäinen joutsen. jotenkin niin surullisen näkösenä.
Voi se johtua siitäkin ettei oma mieliala valoisimmillaan ole, että joutsenkin näytti surulliselta.
No en mie tiiä, näyttikö se tämä honganpoikanenkaan niin iloiselta.
Ja huomenna alkaa syyskuukin, sekin vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti