sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Lättykahvinhimo.

 Kaikkia se hulluus teettää.
Havaitsin eilisellä hiihtelylenkilläni, Jokkavaarassa on latukahvila avoinna.
Tänään en sitten voinut lättykahvin himoani välttää, oli hiihdeltävä Jokkavaaraan, ja takaisinkin sieltä joutui tulemaan.
Olihan urakka meikäläiselle.

Viimeisiä ylämäkiä ylöskivutessa matkaa kotia oli jo alle kilometrin, mutta epäilin jo siinävaiheessa tokko sinneasti selviään.

Edelliusenä talvena kyseinen lenkki sentään taittui yli tuntia nopeammin, vaikka jo silloin ihmettelin ylävartalon nopeaa voimien vähentymistä.

Sellaista elämä on, kun tulee vaiheeseen että, äkillinen nopea ja kivuton sydänkohtaus olisi lottovoittoakin houkuttelevampi vaihtoehto.

2 kommenttia:

  1. Elä Ola vielä tuommosia. Kyl meijän pitäs jokunen "reenileiri" täällä Torressa viel keritä tehä ennen viimeselle kukkulalle kapuamista. Vaikka investoijaa sitte noihi moottorikäyttösiin rollaattoreihin. Sähkökäyttöne potkulautaki pitäs hommata, ja tuosta meijän Pariisin mäjestä sais kyl hyvät vauhit ja kypärijä ei siinä enää sillo tarvii hommata...tääl viel henki pikkuse pihisee ja keuhkot suhisee. T.uuno

    VastaaPoista
  2. Niin pitkä elämä on vain kurjuuden maksimointia.
    Jo filosfi Menandros 342-293 ekr.sanoi Ei kuolema ole kurjaa, vaan kurjasti kuoleminen.
    Niin saataahan sitä vielä ensitalvenakin olla siinäkunnossa että vaikka Torressa pystyisi pistäytymään.
    Onhan sitä askelta kannateltu ennenkin kahenkepin voimalla Torressa.
    Aikoinaan muuan mietiskelijä Montaigne 1533-1592 lausui jotain sellaista että, "Ihminen joka pelkää tulevia kärsimyksiä, kärsii jo siitä mitä pelkää.
    Jospa se kesä tulis tänne Lappiinkin, ja vain vähän kärpäsiä, no sääskiä tulee jokatapauksessa, sitä ei kannata edes toivoa että niitä olisi vähän.

    VastaaPoista