Usein kisapaikalla kuule sateella tai sateenjälkeen sanonnan että on happirikas ilma.
Ilma ei kylläkään ole happirikaampaa kun muuloinkaan.
Ilma sisältää happea 20,946%, typpeä 78,084%, ja hyvin pieniä määriä muita kaasuja, joista argonia eniiten 0,934%.
Sellaista ilma on maapallolla ollut jo noin 600 miljoonaa vuotta.
Sadesäällä ilma on kyllä puhtaampaa siitepölyistä ja autojen ja tuulen nostattamasta pölystä, sekä kosteampaa, joka voi hiukan parantaa hapen imeytymisessä.
Korkeusuunnassa noustessa merenpinnan tasoilta hapen osapaine kyllä laskee, heikentäen hapensaantia.
Seitsämänkymmenluvulla tutkittiin paljon hapensaannin hyväksikäyttöä eri ilman lämpötiloissa suoritetuissa juoksuissa.
Parhaiten hapen katsottiin imeytyvän 16-18 plusasteen lämpötiloissa, ja vasta lämpötiloista 5-10 astetta miinusta uskottiin tulosten huononevan, hapen hyväksikäytön takia.
25-30 asteen pakkasen arveltiin vastaavan juoksua 1 km - 1,5 km korkeuksilla hapenkäytön osalta.
Niin... Kyllä sitä happea niinkin on, kunhan sen vain saisi lihasten käyttöön, johan kulkis..
Mutta se tämmöinen yli +25 asteen ilmanlämpötila, on se vain niin mukavaa.
Kävin 15 kilometrin juoksulenkin, tosin kaksi ylämäkeä kävellen.
Olin lyhyissä urheiluhousussa ja hihattomassa paidassa, eikä palellut kävelyosuudellakaan.
On se vain niin mukavaa, ei ihminen tarvitse mihikään +25 astetta kylmempiä ilmoja.
En minä ainakaan keksi mitään..
Tuota kyllä se hengitettävän hapen määrä on suurempi kylmällä kuin lämpimällä.Tosin prosentti määrä sama n 21
VastaaPoistaNiin Suomessahan kyllä yleensä ilma jäähtyy sateen aikana, ja useimmin myös sateen jälkeen.
VastaaPoistaKaasuna ilma kyllä laajenee lämmetessään ja supistuu jäähtyessä, joten kuutiometrissä on happea enemmän kylmällä säällä kun lämpimällä, prosenttiosuudet pysyvät kyllä samana,jos ei hiuksia halota ihan kymmenestuhannesosiin.
Mutta vesisade voi kyllä olla ihan kaatosadetta ilman silti jäähtymättä.
Olen lenkillä kastunut läpimäräksi reilusti yli + 30 asteen lämpötilassa, niin Thaimaassa kun Intiassa ja Gambiassakin.
Aikoinaan -80 luvulla jokkun Lappilaisurheilijatkin ostivat happipullon ja veden hapetuslaitteen, happivedellä uskottiin olevan elimistön palautuvan nopeammin kovasta harjoituksesta.
Itse ei happivettä tullut koskaan tehtyä, metallihommissa ollessa olisi kyllä helppo ollut happipullosta vesipulloon happea laskeakkin.
Sitten eteenkin hiihtäjien näki joskus lenkkeilevän laitteenkanssa jolla saatiin vähän sellainen korkeanpaikan harjoitelua vastaava hengityskaasu.
-90 luvulla markkinoitiin sellaista palautumismattoa joka sähkövirranavulla avaisi hiussuonistoa, tarkoituksena nopeampi palautuminen lihaksistolle harjoittelun jälkeen.
Monia muitakin 'muotiilmiöitä' jotka elivät aikansa ja katosivat vähin äänin on ollut, näistä meinasin kirjoittaa tarkemminkin, kuvien kera mutta nyt kun sivusin sitä tässä kommentissa, jääköön väliin.