Eilisenpäivän lepäilin ja tankkailin kakkua ja kahvia tv:tä tuijotellen.
Olisi sitä luullut edes kuudenminutin kilometrivauhtia jaksavan juosta, mutta ei.
Miten voi ihminen vajota tuolle tasolle?.?
Nuorempana sitä lähes puolta nopeammassa kilometrivauhdissa tuli vielä juopottelukin mieleen.
Kiviniemen Tuomon kanssa taivalletaan Rovaniemi maratonia, olisko vuosi 1986
Jaksaisiko iltapäivällä vielä vähän hiihtelemässä käydä.
Pakkokai tässä on jotain yrittää vaikka henkimenis.
"Elämä on ihmisen parasta aikaa"
Sehän oli Nykäsen Mattin ajatuksia.....
Ei tainnu Matti tiettää että vanhuus on ihmisen pahiinta aikaa.
****************************
Itsenäisyyspäivän perinteiden mukaan tuli taasen kateltua Tuntematon sotilas, tieskö monennen kerran.
Sitten kävin vielä sen hiihtolenkinkin, eikä yhtään nopeampaa ollut kulku suksellakaan.
Nyt kramppaa hartioita.
Oudontuntonen oire, vaikka nykyään tuppaa kramppeja iskevän vähän jokapuolelle kehoa.
Ja ylivoimasesti vaivasinta...peesailee Uuno.
VastaaPoistaSitäpä sitä.
VastaaPoistaSillä minäkin olen siirtynyt harrastamaan valokuvausta. Mopolla kun ei pääse enään lujaa.
VastaaPoistaMulla alkaa olla jo vaihtoehdot aika vähissä harrastusten suhteen, ja muunkin tekemisen suhteen.
VastaaPoistaJuoksu, hiihto,ym urheilu alkaa olla aika heikoilla.
Valokuvaaminenkin on sitä että suuntaan kameran jonnekkin päin ja painan laukaisinta, mitään säätöjä ei juuri näe muutella, sitten vain kotona tietsikalta katsoo, ettei siitä taaskaan tullut juuri paskaakaan.
Tuo tv:n katselukin alkaa olla haasteellista tekstien lukemisen kannalta, usein täytyy keskeyttää filminkatselu, kun ei näe ja kerkeä tekstejä lukea, kun niitä ei selvästi näe.
Hartioistakin on lihakset niin kuihtuneet että ei reppuun kestä painoa paria kolmeakiloa enempäää laitta, muuten painaa hermoja ja verisuonia niin että kipuja tulee ja kädet puutuu.
Kauppareissullakin täytyy harkita että ei painavampia ruokia ota kun vähän kerralla.
Ei ole mukavaa tämä ehtoopuolen elämä..