tiistai 27. joulukuuta 2022

Katsaus omaan vuoteeni 2022.

Vuosi on käymässä lopuilleen, on aika tehdä katsaus omaan kuluneeseen vuoteeni.
Oikeastaan mitään positiivista vuodesta ei mieleen tule, paitsi olenhan vielä hengissä.. Tai niin,, liekkö se positiiviseksi luettavaa on.

Painoni oli vuodenalussa hieman päälle 63 kilon, nyt hieman alle 55 kilon.
Enhän minä toki paljon painaa haluakkaan, mutta kun paino on pudonnut sairauden takia ja lähinnä lihaksista, niin sitä myötä on kadonnut myös voimat.
Näkökyky on myös jatkanut huononemistaan, ja vaikeuttaa jo aikalailla normaalia elämää.
Jos jotain positiivista hakee, niin enää ei juoksussa eikä hiihdossa kylkiluissa kipua tunnu, vaikka niistä kolme jäikin luutumatta vuoden -21 kolarin jälkeen.
Sormi kyllä edelleen tunnoton ja hirveesti paleleva.

Mitään kisastartteja ei kuluvalla vuodella ollut, edellisestä lappurinnassa juoksusta on kulunut jo kaksi vuotta neljä kuukautta.

Ja kaikki maailmantilanteen huononemiset luonnollisesti näkyvät minunkin elämässä, ruuan, sähkön, ym. kallistuminen tuntuvat kyllä eläkeläisen tuloilla.
🌟🌟🍓🍓🍓🏃🏃🏃🏃🚴🚴🚴🌞🌞🌞

Omat mietteet tulevalle vuodelle ovat aika kaksijakoiset, miten terveystilanne?
Pystyykö mitään mielekästä harrastelemaan? 
Vai kuluuko päivät vain päivien loppumista ootellen?
Tai vieläkö meikäläisen elämään jotain positiivisia näkymiäkin avautuisi?

Lainaukseksi tähän vielä Mikko Kilven runonpätkä:
"Mies kantoi vuosien taakkaa
kun kalleinta aarrettaan
sillä siihen sisältyi kaikki mitä hän oli saanut koottuksi:
sydänvika ja reumatismi,
depressiot ja vainoharhat,
unettomuus sekä ikävä
ja se keventävä tietoisuus että mitä suurempi vuosien taakka on
sitä lyhempi on kantomatka".  (Mikko Kilpi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti