Tänään elämässäni tulee 650 000 tuntia täyteen, varmaan olisi ollut jonkunlaisen huollon paikka, mutta peruutin maanantaina tämän päivän Quironin lääkäriaikani, kun olo tuntui jo ihan siedettävältä.
Aamulla pienen lenkkini hipsuttelin rantamaisemiin, tarkoituksena kuvata auringon nousu.
No nousi se aurinko, mutta oli pilvenutua merellä eikä auringon nousu ollut mitenkään näyttävä.
Juoksentelin siinä rantareissulla parissa pätkässä yhteensä kymmenkunta kilometriä, mutta vain 6:30 kilometrivauhdilla.
Pitää (jos jaksaa) käydä iltapäivän aurinkoisella kelillä hiukan lisäkilometrejä juoksemassa.
🌞🌞🌞🌞🌞
Iltapäivän lenkillä totesin, että turhaa edes yrittää kahta lenkkiä päivälle.
Jalat oli väsyneet, lihakset kipeänä ja yleinen väsymys pani välillä kävelemään.
Mutta mikäs oli kävellessä, sää mitä mainioin kesäsää.
Juoksua tuli kahdessa pätkässä, ensin 8 kilometriä 5:44 kilometrivauhdilla.
Reilu puolituntia kävelyä, jonka jälkeen juoksua 6 kilometriä 6:05 kilometrivauhtia.
Kahdenlenkin yritykset ainakin tällä viikolla oli siinä.
Kun ei jaksa, ei jaksa.
Lohdullista nyt tässäkin päivässä oli kuitenkin se, nyt on taasen päivää lähempänä kuolemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti