Sen verran elimistö on kisanjälkeen väsynyt ettei nukkuminen oikein onnistu.
Tai nukkuminen onnistuisikin, mutta jalkapohjiin ja varpaisiin iskee kramppi, kun jalkaterät ojentuvat nukahtaessa.
Kisassa juoksin ensimmäistä kertaa tällaisilla hiilikuituvahvistetuilla pomppukengillä.
Sain kengät lahjoituksena entiseltä hieronta asiakkaaltani, hän oli viimekesänä ollut automatkalla keski Euroopassa, ja urheiluliikkeessä oli kokeillut kenkiä, mutta kun sitä haluamaansa kokoa ei ollut, oli tullut ostettua numeroa liian pienet.
Kenkienjuoksukokeilu aiheutti sitten rakkoja kantapäähän ja varpaankynnen mustumisen.
Niinpä hän päätti tuoda kengät minulle.
Kun kerroin etten oikeastaan noin hintavia kisakenkiä enää tarvitse, hän sanoi en toki tullutkaan kenkiä kauppaamaan, vaan toin ne sinulle lahjaksi.
Sinun puolihierontasi kesto oli määritelty 50 minuutin mittaiseksi, etkä koskaan alle tunnin hierontaa tehnyt, joten olet kyllä maksanut nämä kengät moninkertaisesti.
Se kyllä lämmitti mieltä kun kuuli että se oli huomattu ja sitä arvostettu.
Kiitokset!!.
Kenkä oli kevyt ja hyvä juosta, tosin minun tyylilleni, ja voimattomille jaloille ei tuota pomppuvaikutusta enää tule,
Askel on matala ja kulkee tienpintaa viistäen.
Pystysuuntainen liike juoksussa on seitsämänsenttimetrin luokkaa, ja askel tulee kantapääedellä maahan, ei siinä pohjaan tule painetta joka sitten lisäpotkua antaisi.
Mutta kyllä kenkä oli keveä ja hyvä juostava, ja on seuraavassakin koitoksessa jalassa.
Jos joskus kahdeksankymmenluvun alkupuolella olisi tuollaiset kengät jalkaan saanut, uskon että se olisi maraton ajassa näkynyt useamman minuutin parannuksena, ei ne niin kummosia juoksukengät siihen aikaan olleet.
Yrittelenpä joko nyt unta saisi edes vähän?.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti