Vanhana voi vain harmitella sitä mitä ei tehnyt nuoruudessaan, kun se olisi ollut vielä mahdollista.
Elämä on menetettyjä mahdollisuuksia.
Nyt kun omaliikunta on tv:n tuijottelun lisäksi olohuoneen ja keittiön välistä kävelyä, tuntuu aika ähkyltä tuo olo.
Eilinen meni ampumahiihtojen ja ist.tv:n SM nyrkkeilylähetyksiä katellen.
Tälle päivälle ski classcik hiihtoa, ampumahiihtoa ja ennen kaikkea EM-maastojuoksu kuuluu päivän urheilu ohjelmiini.
Huomiseen omaan liikuntaani kuuluu kävely letkunpoistoon.
Vanhetessa nuo liikkumisen rajoituksetkin lisääntyy.
Tästä yleistä vanhenemisen biologiaa, jolle kukaan meistä ei voi mitään, korkeintaan voi yrittää hidastaa etenemistä.
Norjassa lenkinjälkeen kun pysähtyi jostain aina ilmaantui vuohia ja lampaita tervehtimään.
Taka ajatuksiakin niillä taisi olla, hikisestä ihonpinnasta suolan nuoleminen.
Vaikka tykkää ne muutenkin jututtaa ihmisiä.
Intiassa vesipuhvelit oli kyllä jänniä, kävellen kun kulki ohi ne ei välittäneet yhtään, mutta kun juoksi, silloin ne hölkkäsivät katsomaan outoa ihmettä.
Kulkukoirista voisin vaikka kirjoittaa paksun kirjan, ne on aina minut adoptoineet laumaansa, ja usein juoksulenkeille lähteneet mukaan.
Olenkin aina sanonut kyllä rakki rakin tuntee.
Ja eihän parempaa lenkkiseuraa olekaan kun vierellä hölkäävä koira.
Minulla oli mahdollisuus jatkaa niiden asioiden tekemistä, mistä pidin nuorempana, tai mitä ainakin jossain määrin normaaleina pidin. Joulukuussa 2011 kävin viimeistä kertaa yökerhossa, tai ylipäätään missään sellaisessa paikassa, jossa tarjoillaan alkoholia. Niin jäi myös alkoholi pois elämästä siinä samalla, ja eipä tuo mikään ongelma ollut sitäkään ennen. Eli 12 vuoteen en ole minkäänlaisen kapakan ovesta sisään astunut. Koskaan en ole käynyt missään tanssipaikoilla, jos nyt ei Pohjanhovissa parikymppisenä seikkailua/sikailua lasketa. No ei nyt lasketa sitä.
VastaaPoistaRovaniemellä on myös erinäisiä kohteita, joissa kävin hyvin harvoin, tai en ollenkaan. Yksi niistä on keskustassa oleva elokuvateatteri, jossa kävin viimeksi vuonna 1999, ja sitäkin ennen vain pari kertaa, vuosina 1993 ja 1994. Keskustan kupeessa olevassa McDonalds-ravintolassa, joka avattiin 1997, en ole koskaan käynyt, huolimatta lukuisista yöseikkailuista kaupungilla vuosikymmenten varrella.
Sitten urheiluun. Mitä olen "menettänyt" siinä suhteessa? No, viimeksi juoksin kilpaa Rovaniemellä kesällä 2012, alle kolmekymppisenä. Ounasvaaralla tuli aikoinaan käytyä satoja kertoja, ensin pujottelemassa ja myöhemmin hiihtämässä, ja kesäisin juoksemassa Toton puolen rinnettä sauvojen kanssa todellisia maitohappotreenejä. Niitä tuli tehtyä yhteensä varmaan kymmeniä. Ounasvaaralla olen viimeksi käynyt vuonna 2016.
Ei ole kiinnostanut minua matkustelukaan. Levillä kävin kymmenen kertaa vuodesta 1992 ja 2011 välillä. En ole syksyn 2011 jälkeen käynyt Levillä kertaakaan. Olen vain juossut huvikseni, kymmeniä tuhansia kilometrejä, vailla mitään intohimoa kilpailemista kohtaan. Sen sijaan olen lukenut ja kirjoittanut, tuhansia tunteja yliopistossa opiskellen. Se jäi nuorempana väliin.
Korjaus, eli kesällä 2012 olin alle nelikymppinen, jos se nyt mitään meinaa.
VastaaPoista