Pakkaskelikin lauhtui ihan siedettäväksi, mutta vähät se lohduttaa, kun pimeyden keskellä joutuu aikaansa kuluttamaan.
Joulu lähestyy, meikäläistä tympii, ja sekin niin luonnolleni ottaa, etten koskaan ole päässyt juoksemaan 'kotikaupunkini' pääkallojuoksua.
Päivän kauppareissun päätin tehdä tuonne etäämmällä olevaan Lidliin, että saan päivälle kävelyä yli viisi kilometriä.
No niin se kauppareissu.
Kun pääsin kaupan ovelle huomasin, rahat ei ole mukana.
Per är kele, ei kun kotia ja myöhemmin tein uuden kauppaan menoyrityksen, nyt City markettiin ja rahojen kanssa.
Sitä se dementia teettää, mutta tulihan päivälle kävelyä täysi kymppi.
Paljon tuolla kaupungilla turistia näkyy, eikä juurikaan Suomenkieltä kuulu.
Kyllä sitä ulkomailla esiintyy runsaasti kallonsisäistä vikaa.
Ei kai kukaan täysjärkinen tänne, pimeyteen ja pakkaseen keskelle kaamosta?.
Täällä Lapissa ei koskaan kisoissa tuntenut olevansa kestävyysjuoksun aktiiviharrastaja. Ei ollut koskaan yleisöä kannustamassa, korkeintaan vähättelemässä ja herjaamassa, vertaamassa maailman kärkitasoon. Kisoissa käymisen lopetin osaksi sen vuoksi, koska saman tunteen ja paremmankin sain tekemällä huvikseen kovia harjoituksia omalla ajallani. Turistit ovat täällä melkein ainoita, jotka eivät koskaan huutele mitään, aja autolla melkein päälle tms.
VastaaPoistaMutta koska hapenottokykyni on Suomen hiihtomaajoukkueen tasoa luonnostaan, niin en tällä kertaa ota asiaan sen enempää kantaa. Ehkä olisi pitänyt aikoinaan jatkaa hiihtoa, ja saada suksikalusto samalle tasolle lahjojen kanssa, niin ehkä vieläkin kävisin kisoissa viisikymppisenä.
VastaaPoista