Ensi viikolla käännytään kohden syksyn pimeneviä iltoja.
Siinä se kesäkin meni huomaamatta.
Tänä vuona päivä on pisimmillään torstaina 20.6
Maapallo on kallellaan 23,44 astetta.
Ja sääsket kuppaa nahan pateille.
Silleen menee meillä täällä tänään.
Tänään aamupäivällä kävin pienen juoksulenkin, ihmettelyä ja kysymyksiä olen saanut, mikä sinne lenkille vetää ja mikä siinä juoksemisessa muka on niin kivaa että sinne pitää sairastaessakin mennä?.
Kun en minä tiiä, kyllähän sitä on elämän aikana monestikin kyselty.
Matkoilla ja vieraissa paikoissa tulee lähiympäristö ainakin paremmin tutkittua kun ei juoksevilla.
Kotioloissa lenkillä ollessa tulee ajateltua asioita, jotka kotona tietokoneella ja tv:tä tuijotellessa olisivat enemmänkin jonkun toisen ajatuksia.
Monia syitä varmaan on, mutta ei minun ole koskaan tarvinnut niitä järjestykseen laittaa, minulle riittää että on vain kiva käydä lenkillä.
Niin ja onhan juoksua helppo harrastaa, ovesta kun astuu ulos suorituspaikka alkaa siitä.
Ja onhan se suhteellisen halpa harrastus.
Tai no niin, jos kilpaurheilee....
Minulla on takana yli 50 vuotta kilpaurheilua, ja lenkkeilyä vieläkin pitempään.
Minulla on kilpailustartteja yli tuhannen, jo niiden osanottomaksuilla, kevyesti kohtalaisen auton ostaisi.
Pitempiä juoksumatkoja harrastava kuluttaa harjoittelussa kevyttä konttorityötä tekevän kalorimäärän, joten syötäväkin on, lähes puolet enemmän.
Ja ne juoksukengät, vamma-alttiina vähintään 3-4 paria juoksukenkiä vuodessa, eikä mitään marketkenkiä, vaan aina niistä kalleimmista katekorioista on kengät hankittava, joten kyllä kenkien hinnallakin kunnon auto liikeestä irtoaisi.
Kilpailumatkakuluista yms. ei viitsi edes puhua, tulisi mieleen pitääkö alkaa juoksemaan takaperin, jos vaikka saisi menetyksiä palautumaan.
Urheilun harrastajana kun on tottunut harjoittelun ja kilpailut ylös kirjaamaan, olen monesti harmitellut miksei niitä ostettuja juoksujalkineita ja kisojen osanottomaksuja ole tullut merkattua, olisi mukava tietää monetko parit kenkiä on juossut.
 |
| Vakka paljon on kilometrejä tullut juostua, vettenpäällä juoksua en oppinut, siihen tarvittiin hiukan kuvankäsittelyä avuksi. |
Niin jo neljä ja puolivuotta ilman ajokortitta!
VastaaPoistaSilti vertaukset autonhintoihin.
Se näkökyvyn/kortinmenetys oli asia joka on yksi elämäni suurimpia katastrofeja.
Silloin tuntui että jos olisi sanottu että henki menee, se olisi tuntunut lievemmältä vaihtoehdolta.
Ajatella jos olisit vaikka lääkäriksi, lakimieheksi tai lentokapteeniksi lukenut sinä aikana ku tienvarsia mittailit. Olisit kyllä nyt äveriäs mies.
VastaaPoistaEn ole oikein lukumies ollut koskaan, ruumiillinen työ ja kädentaitoja vaativa homma on tuntunut omimalta toimimismuodolta.
VastaaPoistaSehän maailmassa on ollut iät ja ajat, hikeä tuottava työ on palkallisesti ala arvoista.
Vaikka ne herrakirjoissa olevista suurin osa asuisi risumajoissa ilman vaatteita syöden sitä mitä luonnosta löytää, eikä voisi kuvitellakaan ajavansa autoa, kun kukaan ei olisi sitä sille tehnyt.
Suomessa harrasteurheilua ei arvosteta pätkääkään. Tämä pätee ainakin juoksemisen kohdalla. Ehkä ainoa tapa lisätä arvostusta on jos Afrikkaan tulee talvi puoleksi vuodeksi, ja kukaan ei saa nastakenkiä käyttöönsä. Lisäksi voisi palauttaa ne mokkamunat merenpinnan tasolle, ja menemään pariksi kymmeneksi vuodeksi korkeakouluun istumaan.
VastaaPoista