Sokean elämä on kalliimpaa kun näkevän.
Lompakossani on tuossa kolikkotaskun alapuolella tuollainen korttitasku.
Ruokakaupassa käydessäni pistin sokeuttani ne vaihtorahat (noin 8,5 euroa) tuohon vetoketjuttomaan taskuun, ja lompakkoa taskuun pannessani kilinä kuului ja rahat pyöri pitkin kaupan lattiaa ja kassojen alle.
Niistä rahoista takaisin vajaan vitosen sitten löysin lattioita kontatessani.
Siinä kauppareissussa oli taasen se erittäin huononäköisen lisä.
Kyllähän se taasen vähän hävetti omat toilailuni.
Silmättömänä on paha elää ja normaaleista toiminnoistakin selvitä.
Kotia tultua sitten liimasin ja ompelin tuon kyseisen taskun kiinni, sama toistuisi varmaan myöhemminkin jos tasku siinä avoimena olisi.
Kuva jostain Espanjakisastani vuodelta 2011, tuolloin vielä en näkökyvyltäni mitään muuta osannut valittaa, kun normaalia ikänäköäni, lukulasit tarvitsi lukuetäisyydelle.
Muuta havaintoa kuvastani, oli lihasta huomattavasti enemmän vartalossa kun tänä päivänä, kestävyysjuoksijaksi vähän liikaakin ylävartalossa.
Mutta olinhan tuolloin vielä työelämässäkin mukana, tarvitseehan käsityöläinen hieman otevoimaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti