Kyllä meikä oli nopee taasen viimeyönä.
Kellon viisareiden näyttäessä kello kahta yön unet oli jo nukuttu.
Olen oppinut tietämään koska uudelleen nukahtaminen on mahdollista, yöllä heräämisen jälkeen.
Viimeyön heräämisen jälkeen oli selvästi sellainen tunne että turhaa on enää uudelleen nukahtamista odottaa.
Turha sängyssä pyöriminen aiheuttaisi vain sen että aamulla olisi lakana kurkunympärille kietoutuneena entistäkin väsyneempi.
Nousin kahvinkeittoon ja selailemaan netistä päivän lehtiä, mitä sotarintamalla on tapahtunut, ja miten muut vaikutusvaltaiset ovat päättäneet köyhiä kurittaa.
Lehtikatsauksen jälkeen lähdin lenkille, kellon näyttäessä hiukan vajaata neljää, lenkkinä minulle nykyään aikatuttu 'pitkänlenkin' reitti.
Pienessä tihkusateessa suoritettu lenkki meni muuten hyvin, mutta hidasta lyhytaskelista töpötystähän se meno oli.
Loppumatkasta vasemmalla rinnassa ja lapaluunseudulla tuntui puristavan ja pistävän tuntoisia tuntemuksia, mutta vielä ei kuitenkaan armahtavasta lähdönhetkestä ollut kyse.
Näin sitten alkoi tämä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti