Kokeilin olla lisenssinhaltija vuoden 2025.
Mitään etua tai helpotusta urheilu tai muussakaan toimissani en havainnut siitä että maksoin lisenssimaksun.
(Tai en minä sitä itse maksanut, edustamani urheiluseura se maksoi.)
Epä asiallisuuksia tai ihan pöljyyksiä kyllä havaitsen tuossa lisenssin vaatimisessa veteraaniurheilijoiltakin.
Ensimmäinen pöljyys:
Pitää olla vuoden 2026 lisenssi kilpaillakseen, maratonin ja maastojuoksun Suomenmestaruuksista vuonna 2025.
Aikuisurheiluliitto pitää lisenssinomistajien kovimpia tuloksia Suomenennätyksinä, vaikka todellisuudessahan ne ovat vain SAUL:n ennätyksiä.
Virallisesti järjestetyssä kilpailuissa, virallisesti mitatuilla matkoilla,
juoksemalla alle lisenssinomaavan juoksemaa aikaa, tulos ei ole ennätyskelpoinen, kun lahjusrahaa ei liitolle ole maksettu.
Voiko tämä olla oikein.?. Eikö se mikä on koviin tulos hyväksytyissä olosuhteissa pitäisi olla ennätys tulos.??
No palaanpa tuohon muutama päivä sitten juoksemaani talvisarjajuoksuun.
Harkitsin ennen kisaa, pitäisikö maksaa vuoden 2026 lisenssimaksu?
Olisinhan maksun voinut sitten laskuttaa edustamaltani urheiluseuralta, mutta kun en enää kisan jälkeen osallistu kilpajuoksukisoihin, niin en siksi sitä viitsisi tehdä.
No harkitsin maksaisinko itse 38 euroa, siitä että nimi ns. sanottuun SE tilastoon kirjattaisiin.?
Tulin siihen tulokseen, että 38 eurolla saa noin kahden kuukauden Juhla Mokka kahvipaketit.
Haluaanko olla kaksi kuukautta ilman kahvia, vai nimeni johonkin SAUL:n tilastoon.
No valinta oli kauhean helppo, jätin maksamatta.
Eihän se vaikka lisenssin olisi maksanut toki olisi sitä tarkoittanut etten ei niitä kahvia olisi ostanut.
Tavallisena työläisenä on elämässä aina myös pakko katsoa mitä mikin maksaa, eikä turhasta kannata maksaa.
En päivittäin ole syönyt, poron sisäfileettä tai lohtakaan,
vaan useimmin on tullut tyydyttyä kanaan ja tonnikalapurkin sisältöönkin.
Enkä koskaan ole oikein jaksanut sulattaa asiaa, että joku voi periä maksuja antamatta jotain etuuksia tai hyödykettä rahaa vastaa.
Kun lopetin kisailut, eipähän enää kyrsi SAUL:n turhat rahastuksetkaan.
Tämä on minun mielipiteeni asiasta Aikuisurheiluliitto.
Täytyy olla melko "paksunahkainen" kaveri, jos Suomessa ylipäätään lähtee harrastemielessäkään juoksua tekemään, sen verran sulkeutunut piiri se kyllä on. Kokemusta tästä on, mutta niistä on kulunut jo niin kauan aikaa, etten nyt vaivaudu muistelemaan turhia. Ainoa, mitä voin tässä kertoa, on se että Suomessa veteraaniura alkaa 30:n ikävuoden jälkeen, siis viimeistään. Sen jälkeen olet menetetty tapaus, ellei sinulla ole mainittua "paksua nahkaa".
VastaaPoistaYmmärrän hyvin niitä, jotka kilpailevat ja harjoittelevat paljon ulkomailla, jos vain omaavat siihen mahdollisuuden. Itsekin olisin aikanaan tehnyt niin, mutten viitsinyt ottaa sellaista riskiä, että velkarahalla lähden tekemään itsestäni oikean kilpajuoksijan. Olisi voinut tulla loukkaantumisia, ylikuntoa, tai mitä vaan. Toisaalta hyvällä onnella olisi voinut tulla aidosti kovia tuloksiakin.
VastaaPoistaEi se hyvä onni kuitenkaan läheskään aina kohdalle satu, ja juoksussa on niin monta muuttujaa, ettei pelkkä kilometrien kerääminen riitä vielä mihinkään. Sitähän se harrastetasolla kuitenkin vielä hyvin pitkälti on, että kerätään kilometrejä ikään kuin "varastoon", pahan päivän varalle. Sanotaanko niin, että harrastetasolla juokseminen antaa vasta esimakua siitä, mitkä ovat kilpaurheilun vaatimukset, jos oikeasti haluaa tehdä tuloksia. Se on ikään kuin ajokortti kohti oikeaa, ammattimaista tekemistä kilpaurheilun saralla.
Tämä nyt on taas tätä samaa entisen hölkkäharrastajan horinaa, ei tarvitse vakavasti ottaa, eikä minua koskaan ole liian vakavasti otettukaan.