Lauantaipäivä kului tv ruudun äärellä,.
Yle areenasta tuli seurattua yli viidentunnin lähetys maastojuoksun SM kisasta.
Sunnuntaina olikin sitten mielenkiintoinen lähetys Chicagon maratonilta.
Chicagon maraton reitti näyttää TV:stä katsottuna, todella nopealta, ja kovia aikojahan siellä aina juostaankin.
Itse olen aina eniten tykännyt maratonreiteistä jotka juostaan yhtenä kierroksena, kahdenkierroksen maratonitkin vielä menee, mutta sitä useammat kierrokset alkaa jo vähän 'tökkimään'.
Mietin omia juoksemiani maratoneja jotka on yhtenä kierroksena tai edestakaisina juostu, ja mieleen tuli ainakin nämä, saattaa niitä olla muitakin mutta nämä tuli mieleen näin muistista.
 |
| Ruskamaraton 1991 |
Rovaniemi x 2, Kotka, Helsinki, Oulu, Toholampi,
Kittilä x 2, Pietarsaari x 3, Hartola, Liperi,
Oma liikkuminen tai liikkumattomuuteni estämiseksi aktivoin kuntosalikorttini, jos siellä tulisi aina silloin tällöin käytyä.
Näin eka käynnilläni kuntosalilla tein kumman havainnon, ei siellä monet tiedä raudan ominaispainoa. Lataavat tangon täyteen rautakiekkoja, ja sitten alkavat sitä nostelemaan, kun tyhjää vain.!
Vuonna 1992 juoksin (ja kävelin) eka kertaa Levillä puolikkaan kisan, ja silloinhan vielä juostiin maaliin Kittilään. Muistikuvat ovat melko hatarat, mutta vähän taisi sataa vettä ainakin, ja jonkin verran tuli välillä käveltyä ja rakkoakin tyhjentämässä. Jossain vaiheessa sain "käskyn" juosta kovaa, ja kai se etäisesti sellaista liikehdintää muistuttikin. Aika taisi olla 1.50 ja osia. Juokseminen ei kuitenkaan vielä yli 10 vuoteen herättänyt minussa suurempia intohimoja, mitä nyt baarissa juokseminen. Sehän sitten näkyi kellossa, kun joskus kiinnostuin harjoittelusta. Liian myöhään kellot pysähtyivät.
VastaaPoistaNiin, itsellä ei niinkään motivaatio juoksunharrastamiseen ole koskaan katkennut, mutta jalkavaivat, työtapaturmat, runsas ylityöntekeminen ja sitten näin iän lisääntyessä erinlaiset sairaudet ovat asettaneet rajoitteita.
VastaaPoistaVauhti iän myötä hidastuu jokaisella, vaikka kuinka harjoittelisi, siihen on vain sopeuduttava ja elettävä omanikäisten tulostasoja seuraten.
Baarissa juoksemiseen olisi saattanut jopa sortua,
(en kyllä usko) kun kuitenkin yli 25 vuotta elämästäni matkahommissa olin ja hotellielämää elin, jos ei juoksuharrastusta olisi ollut.
Juoksun kipinä ei ole yhtään vieläkään hiipunut, mutta nyt terveydellisiä esteitä harrastukselle alkaa olla niin paljon että tuli luovutuspakko.
Olin 17-vuotias vuonna 1992, joten uskoakseni olen täysin oikeassa väittäessäni, että ikään kuin hukkasin seuraavan runsaan vuosikymmenen, kun en lainkaan innostunut juoksemisen aloittamisesta kilpailumielessä. Olin toki nuori ja kaikkea, ja silloinhan ei monikaan tee parhaita mahdollisia päätöksiä, joilla saattaisi tulevaisuus mennä hieman eri tavalla, kuin sillä hetkellä ajattelee.
VastaaPoistaUseinhan varoitetaan ihmisiä, etteivät he tekisi vääriä olettamuksia, mutta olen toki ennenkin väitellyt (eheh), ja toiseksi olen harrastanut kilpaurheilua aikoinaan eri lajeissa todella pitkään.
Mutta nyt, on aika poistua tältä sivustolta kommentoimasta, lopullisesti. Tämä "keskustelu" muistuttaa minua omilta juoksuvuosiltani, ainakin ihan viimeisiltä 2010-luvun taitteesta. En kerro millä tavalla, ja väliäkö sillä, tuskinpa. Minusta on vain parasta olla koskaan menemättä juoksukisoihin, päätös, jonka tein oikeastaan jo kauan aikaa sitten.
VastaaPoista