Mitään järkevää ei joulunaikanakaan saanut tehtyä,
niinpä selailin eri vuosikymmenten tilastoja,
mihin sitä kulloinkin on kuoltu.?
Tavallisesti selailemani tilastot ovat nykypäivän tilastointia, mutta nyt joulun pitkinä pyhäpäivinä paneuduin vähän tuonne varhaisempaan aikakauteenkin.
Tässä muutamia tietoja sairastamisesta ja kuolemisesta ajalta kun minä aloitin kansakoulun.
Elikkä vuoden 1956 ihmisen ahdistusta ja murhetta kuvaavia lukuja.
Vuona -56 kuoli 38.713 ihmistä.
Tauteihin 35.416
Tapaturmaisesti, myrkytyksiin, pahoinpitelyihin ja itsemurhiin 3297.
Kuolinsyyksi 6415 ihmiselle merkittiin kasvain.
Tuberkuloosikin tappoi vielä silloin 1636 henkilöä.
Paljon siihen aikaan oli kaikenlaisia rokkoja, sikotautia, ym. meitä lapsia piinaavia kulkutauteja.
Tuhkarokkokin 28:a niin voimakkaana runteli, että henkihän siinä meni.
polio ja sen jälkitaudit tappoivat 52 henkilöä ko.vuona.
Viihteelläkin oli käyty, kuppa tappoi 92 henkilöä.
Mutta sen ajan puutetta kurjuutta kuvastaa se että 124 ihmistä kuoli aliravitsemukseen, anemiaan ja vitamiinien puutostilaan.
Pitää vielä panna tuo eturauhaskuolemien luku 210 henkilöä, silloin se kirjattiin kuolinsyyllä suurentunut eturauhanen, vaikka syöpätaudistahan siinä silloinkin kyse oli.
Kaikenlaisen elämän vaikeudet näkyivät myös itsemurhatilastoissa.
Omankäden kautta henkensä menetti 961 henkilöä, eli 2,48% kuolleista.
(vuona 2024 1,31%).
Suosituin kuukausi itsemurhalle oli toukokuu, ja ikäryhmä 45-50 vuotiaat runsaimmin itsemurhiin päätyi.
Suosituimmat tavat olivat, hirttäytyminen 402, myrkytys 234, ampuminen 159, hukuttautuminen 63, räjäyttäminen 35.
Niin ja halvaava tylsyys tappoi 19 henkilöä.
Sehän se minuakin vaivaa, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän, elikkä dementiastahan kyse on.
Jonkun mielestä tämmöisen tilaston kaivelu on turhaa synkistelyä, mutta kyseessähän on vain Suomen historiasta.
Menneisyyteen niin kun tulevaisuuteenkin kuuluu ikäviä ja vähemmän ikäviä asioita, näin se vain on.
Ja tietämällä menneisyydestä, voi monesti havaita että sitä kehitystä on tullut positiivisempaankin suuntaan.
*************************
Tänään lauhtui pakkanen, ja minä typeryyttäni lähdin hiihtämään.
Se oli kahden kaatumisen taktiikalla käyty lenkki.
Toinen ei mitenkään paha, tapahtuikin tasamaalla, ainoa ongelma miten sukset jalassa ylös pääsee.
Mutta se toinen kaatuminen tapahtui alamäessä, sukset ajautuivat ulos ladulta ja kaaduin kovalle hiihto alustalle.
Keuhkot tyjeni ilmasta, ja sai ihan haukkoa henkeä että happea sai ettei tajulähde.
Pääkin siinä kopsahti latuun, eikä istumaan nousukaan meinannut onnistua, huippasi vähän.
Siihen paikalle tuli sitten naishiihtäjä joka auttoi sukseni jaloista, jotta siitä sitten ylöskin pääsin.
Onneksi kotiin oli enää vähän matkaa, niin siitäkin hiihtoreissusta selvisin.
Nyt on olkapää kipeä solisluun kiinityskohdalta, polveen sattuu ja päätäkin särkee.
Talven hiihdot, oliko net nyt siinä...
Ei ainakaan mäkisille laduille meikäläisen näkökyvyllä asiaa ole.
Kotona sitten ihan tippakin linssiin tuli, ei tämöinen elämä ole ihmisen elämää.
Pitkään sai kokoilla itseään ennen kun suihkuun asti jaksoi..
⛷⛷⛷💃💃🙈😩😪😪😪😫
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti