Ensi viikonvaihteessa juostaan jälleen Cartagenassa puolimaratonia.
Ite olen kisassa mukana ollut kuusi kertaa, aina muulloin olen oman sarjani voittanut paitsi 2013 jäin hopealle.
Eikä ihme, oli batu lihavassa kunnossa, pumpun oireilu oli pitänyt lenkkipolun sijaan ruokapöydässä.
Silloin aamuyöstä heräilin keittelemään kahvia ja katselemaan Jopet-sow:stä Äkäslombolon Mauria
Taisi stressi painaa päivän kisastartista.
Kirjoittelin blogiin aamua ootellessa näin.
"Räppäsi ressin ulijaashen ulukomuothon".
"Räppäsi ihan ressin runkhon, aikaisemmin talavela oli jo läskin siihen samasshen runkhon räpänny.
Ressin se repäs ihan siittä ko pitäs tänhän laukkoa tuo Carttageenan nulukka.
Mutta ei sole mikhän, saatan mie vain sen puolikhanki laukkoa.
Pittää ottaa vain vähän hiliasemala vauhila ko viimeviikonloppuna, jonkha jäläkhen meinasi vähän väsytellä.
Eihän täälä ole sääskiäkhän joitten takia joutus kovemalla vauhillakhan menehmän.
Pittää mennä juohman tuo loppu kahavi pois, ei se näy tuo uuno nousevan ollenkhan aamukahavile.
On se kova poika nukkumhan.
Ei siinä mithän, mukava pooika, vaikkei olekhan Äkäslombolosta.
Painonostaja batu laittaapi sitten illemmala raporttia miten kisasa kävi,
ja oliko manoliitot laittanu paellaa evhääksi.
Eipä muuta ko illemmala jutustelhan."
Muuten kiva kisa, mutta saa vähän varuillaan olla kun tuolla viikatemiehellä on tapana reitillä pyöriä ja uhria etsiskellä.
Itellä taasen tämäkin päivä meni niin etten ulko ovea avannut.
Viikonvaihteessa tv:stä voi taasen katella urheilua, ainakin hiihtoa ja halliyleisurheilua on luvassa.
Tämmöstä tämä nyt on, ootella uutta päivää siinä toivossa että se jotenkin parempi päivä olisi.
Vaikka eihän se ole mahdollistakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti