Minä en sitten vissiin koskaan kuolekkaan?.
Olen koko ikäni kärsinyt matalasta hemoglobiinista, 140g/l arvon olen vain satunnaisesti joskus ylittänyt, (silloin kun on ollut reenitaukoa).
Nyt tässä jutussa sanottiin matalan hemoglobiinin, pienentävän kuolleisuutta ja aiheuttavan parempaa kuntoakin.
Kyllä se nyt meikäläisen osalle myrkyn lykkäs, tänne jään sokeana haamuna kuljaileen...
Eilen olin kun kilpaurheilija.
Ilmotauduin Terwamaratonille.
Viimevuotisesta kisasta sain palkintona ilmaisen osanoton vuoden 2026 tapahtumaan, ja kun etuuden käyttäminen edellytti ilmoittautumista tämän viikon loppuun mennessä, päätin hölkkäsarjan vitoselle ilmon laittaa.
Jos satun Ouluun tuolloin menemään saattaahan sitä vitosenlenkin vaikka käveleskellä ympäri.
Tänään taidan käveleskellä kauppareissun, tai saisiko aikaiseksi ihan vitosen hölkkälenkin.
No näkkeepähän...
Minulla oli aktiiviuran aikana hemoglobiini 140:n tuntumassa kovimman harjoittelun lomassa, vaikka otin lisärautaa. Vuosia sitten kun olin jo pitkään ollut kilpailematta, kävin mittauttamassa arvot, ja sain lukeman 156. Ilmeisesti kova harjoittelu sai hemoglobiinitasot laskemaan pitkäksi aikaa liian alas, jotta tulosten teko olisi ollut mahdollista. Nyt viisikymppisenä olen juossut ihan huvikseni, ja hemoglobiini on varmaan lähempänä 160:n lukemia, koska kovempivauhtinenkin juoksu on niin helppoa.
VastaaPoistaMitä tästä opimme? No, kannattaa joskus elämässään oppia kuuntelemaan kehoaan ja arvostaa lepoa, yhtä paljon tai jopa enemmän kuin kovaa harjoittelua.
Kova määrällinen harjoittelu eteenkin kestävyyslajeissa lisää verimäärää.
VastaaPoistaYleensä raudan määrä ei lisäänny samassa suhteessa veritilavuuden lisääntyessä, eli raudanmäärä on sama isommassa nestemäärässä, jolloin mittauslukemat ovat pienempiä.
Joten se miten happi kulkee ei ole suoraan verrannollinen hemoklobiinitasoihin.
Mutta kyllähän juoksemisen kannalta hyvä olisi jos niitä happeakuljettavia punasolujen proteeneja ainakin riittävästi on.
Tuo on kyllä totta, veriplasman määrä kasvaa kovaa harjoitellessa. Ei liene tavatonta, että 140:n lukemista päästään lähelle mainitsemaani n.160:n lukemia, jos lopettaa kovan määräharjoittelun. Jalkoihin kohdistuva iskutus vähenee myös, ja sekin varmaan osaltaan nosta veriarvoja.
VastaaPoistaAsvaltilla harjoittelu ei ole koskaan ollut suosikkini, ja se kyllä ajan mittaan laskee hemoglobiinia, jos oikein pitkiä lenkkejä taivaltaa. Itselläni maastossa harjoittelu oli selkeä suosikki, mutta siinä oli vain se huono puoli, että maantiellä tai radalla ei enää löytynyt rentoutta. Maastossa harjoittelu onkin ehkä parempi hiihtäjille, ainakin jatkuvasti tehtynä.
Mulla on kovasta harjoittelusta huolimatta hemoglopiini ollut 175 + lukemissa aina kun on mitattu. Siitä huolimatta ei ole juoksu kulkenut.
VastaaPoistaKovat on lukemat sulla, veriarvotkin on pitkälti perittyjä ominaisuuksia, joskin ravinto asiat ja muutkin tervelliset elämäntavat voivat auttaa asiaa.
VastaaPoistaMeikä on tuon ravintoasian aina hoitanut huonosti, ilman minkäänlaista suunnittelua mitä ja milloin suuhunsa kulloinkin laittaa.
Hyvinhän sulla tossu kulki silloin kun juoksua harrastit.
Juoksuvauhdit on kiinni niin monesta seikasta ja veriarvot on vain yksi niistä, itsellä suurimmat syyt olivat siinä että työt olivat epäsäännöllisiä ja ylityötäkin paljon tuli tehtyä.
Paikat eivät kestäneet, rasitusvammoja oli paljon.
Sitten vanhempana kyllä, hierojana työ oli säännöllistä siistiä sisähommaa, mutta silloin jo ikä oli tehnyt tehtävänsä.
Mutta hauskaa elämä on ollut kilpajuoksijana, ilman suuria menestyksiäkin.
Monellakin on korkeat veriarvot, mutta ihminen kun on niin monimutkainen psykofyysinen kokonaisuus, ettei kenestäkään pelkillä veriarvoilla tehdä mestaria. En ole mikään alan asiantuntija, mutta olen juossut n.10 vuotta kilpaa aikoinaan, niin siltä pohjalta osaan jotain kertoa. Omiin "empiirisiin" havaintoihini kuuluu esimerkiksi se, että aina lepojakson jälkeen, kunhan taustalla on riittävän pitkä kovan harjoittelun jakso, kunto lähti hurjaan nousuun.
VastaaPoistaOn helppo vetää johtopäätös, että taustalla on myös veriarvojen luonnollinen nousu, mutta myös monen muun tekijän tuottama yhteisvaikutus. Hormonaaliset ym. seikat varmaankin liittyvät osaltaan siihen "superkompensaatioon", jonka kovin harvoin itse koin kilpaurallani, tuskin koskaan. Sen kun oppii vain virheitä tekemällä.
Tässä on muuten hyvä teksti, josta saa kokonaiskäsityksen siitä, mistä kaikista eri tekijöistä kestävyysurheilusuoritus muodostuu, ja mikä suoritusta rajoittaa. https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2022_rus_kestvyyssu_sel61_77216.pdf