Siinä eka koirani Hupi.
Oma ikäni n.12 vuotta.
Koirani ikää en tiedä,
koira ilmaantui syksynaikana kotiperälleni, ja talven lähestyttyä otettiin se meille asumaan.
Oli hyvä metsästyskoira ja omasi mitään pelkäämättömän luonteen.
Juoksemaan se oli väsymätön ja todella nopea.
Tässä asuntoni viikon arkipäivinä, talvella -66 - 67, (en muista tarkkaan vuotta)
tein silloin metsätöitä.
Kuvassa on nähtävissä sen aikakauden tyylistä urheiluasua,
juoksukengiksi parempien puutteessa sai toisinaan kelvata tällaiset kumitossutkin.
Huomaa myös juoksijan ääretön notkeus, sormet yltää melkein nilkkoihin asti,
kun vähän polvia koukistaa.
Nyt tähän päivään, siinähän jo historiaani tuli että hirvittää.
Pitää yrittää saisiko tälle päivälle vähän ulkoiluakin.
Eilen kävelylle yritin, mutta kova tuuli repi lähes vaatteet päältä, jäi kolmeen kilometriin.
Juoksijalle on vain etua jäykkyydestä, spagaattien tekijät pärjää ihan muissa lajeissa. En ole itsekään koskaan ollut mikään notkea, ja pilasin liialla venyttelyllä lukemattomat kisat. Nyt viisikymppisenä jäykkänä jätkänä kulkee yhä hyvin, kun venyttelee minimiajan.
VastaaPoistaSuurin hyöty itselleni on ehdottomasti päivittäinen lonkankoukistajien venytys, askel rentoutuu ja jatkuu, luonnollista tietä ilman että keinotekoisesti tarvitsee venyttää askelta. Siihen menee hirveästi energiaa, jos askel ei ole luonnollinen. Näin muutaman kymmenen harjoitteluvuoden jälkeen ei enää huvita mitään isoja tekniikkaremontteja alkaa tekemään, niin koittaa keskittyä sitten oikeanlaisiin venyttelyihin.