Siihen aikaan kun isä lampun osti, tai kuitenkin vähän myöhemmin.
Maratonin juokseminen silloin kun minä aloittelin (n.50 v.sitten), touhu oli aika erinlaista kun nykyään.
Haastetta hommassa oli paljon enemmän, esim. ulkomaan kisoista tiedonsaanti ja ilmoittautuminen niihin ennen internet aikaa oli jo suoritus sinäänsä.
Kellosihan voi näyttää lähdön aikaan esim. 11:01:37
laske siitä sitten juostessa kilometrivauhteja.
(Kuvan kello Lassen hölkästä palkinnoksi saatu, kellossa on jo käynnistettävä ajanottomahdollisuus, mutta näeppä tuosta pienestä luukusta juostessa käytettyä aikaa.)
Ennenvanhaan reitillä tarjottiin vettä tai mehua, keelit ja urheilujuomat tulivat vasta paljon myöhemmin.
Ennen loppuajat kirjattiin vain bruttoaikoina, joten juostut ajat olisivat nykysysteemeillä hiukkasen parempia.
Kotimaankisoissa joitakin sekunteja tai kymmeniä sekunteja, mutta juoksijamääriltään isommissa ulkomaankisoissa jopa minutteja parempia.
Itsellänikin vielä näin vanhempana kisailijana Espanjanmaalla, esim: Santa Polanssa jossa on tuhansia juoksijoita, omat puolimaratonin ajat nettoaikoina olisivat olleet toista minunttiakin parempia, kun veteraaniurheilijana joutui lähtemään hitaampien juoksijoiden karsinoista.
( Kisasan lähtöalue on aidattu, ja lähtökarsinaan pääsee vain oikeanvärisellä rintanumerolla sen varmistavat portinvartiat.)
Kun minä ekan maratonini juoksin jalassani oli senajan ehdonta huippua oleva tossu Tiigerin sinävuona markinoille tullut nailonpäälinen kisatossu.
Tänänpäivän tossuun verrattuna. (no niin ei sitä voi edes verrata).
Tossusa oli ihan tavallinen ohut kumipohja, senajan kenkiin verrattuna, kenkä oli keveämpi kangas päälisestä johtuen, kun senajan kenkät oli yleensä ympäriinsä nahkaa.
Mutta jokaisena aikana kuitenki kaikki kisailevat samoin säännöin ja välinein, mutta entisajan ja nykyajan vertailu, silloin ei välttämättä olla aivan samalla viivalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti