Tänään oli ihan talvinen tunnelma, pakkasta 9 astetta ja aurinko paistoi kirkkaasti, tai ainakin se tuntui siltä kun maa oli puhtaan valkoinen, kun kävelin laboratorioon.
Piti käydä verikokeessa PSA arvon mittauksessa, tuloksethan ovat tupanneet olemaan ihan ennätyskorkeita, tuleekohan taas uusi ennätyslukemani.
Huomenna sitten pitää käydä kusipulloja viemässä.
Eilen puolestaan LKS:ssä kävin näkökenttätutkimuksessa ja silmänpainemittauksessa.
Ensiviikolle ovat tilanneet minut LKS:ään pistooliammuntojen elävänmaalin ampumatauluksi, on taasen aika ottaa näytepaloja.
Näissä merkeissä paljoltaan marraskuu menee.
Muuta liikuntaa ei sitten viitsi harrastaa, kun nuo tietkin ovat jo jääpinnalla ja näkörajoitteiselle kaatumavaara suuresti kasvaa.
Pitänee kaivaa nastalenkkarit esiin, kävelylenkkejä varten.
Kaatuminen johonkin?, en tiedä mihin kaaduin, eikä aikaa ollut jäädä sitä ihmettelemään, oli juoksukisa menossa.
Tuon kaatumisen tulkitsin ensimmäisen kerran johtuneen huonontuneen näön vuoksi.
Oliko siinä tiellä jotain estettä, vai oliko se jalkakäytävän reuna, liikennemerkki, vai mikä lie, johonkin minua kovempaan kuitenkin törmäsin.
En siinä kisanjälkeen ensiapuun viitsinyt mennä, olisivat mihin lie sairaalaan ommeltavaksi kuljettaneet.
Seuraavana aamuna piti sitten vetäytyä paikaliseen terveyskeskukseen, kun tuota verenvuotoa oli yölläkin ollut ja tulehduksen oireitakin oli.
No ei sitä enää voinut ommella, sain antibiotit ja viikoksi jokapäivä siteenvaihtoon ja haavanpuhdistukseen.
No nyt se asian tärkein pointti.!
EU kansalaisena hoidon sain samanlaisella hinnottelulla kun Espanjalainen sen saa.
Elikkä:: Lääkärikäynti ja viikon hoitajanluonakäynnit tasaraha 0 €.
Antibiotit tosin maksoivat, 1 euro kuusitoista centtiä.!!
Tosin Espanjalaisella eläkeläiskortilla maksettavaa olisi ollut vain 23 centtiä.
Tuo 93 centtiä ylihintaa lääkeestä, se on korventanut mieltä kohta seitsemän vuotta.
Nyt olen päättänyt, kestän sen kun mies... Enkä enää murehdi niitä 93 centtiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti