Ei kulje maratoni Suomen miehillä.

Ei jaksa ilahtua ainakaan miesten SM-maratonin tuloksista.
Miesten voittoon Miikka Takala 2.27.22, ainoana alle kahden ja puolen tunnin.
Naisissa mitalli Lappiin, onnittelut Anni Hemmingille hopeasta uudella ennätyksellään 2.52.55!
Kasostytöistä Elli myös alle kolmentunnin, jääden niukasti ennätyksestään.
Naisten kisanhan voitti Elina Lindgren tuloksella 2.45.56

Itse en ole lenkille viitsinyt, aamupäivästä sentään tutustuin Kunnonpaikan uudistettuun kuntosaliin.

Ei ko saunantaka ja ..........

Kyllä tämä Suomi on varkaiden ihanne yhteiskunta.
Viellä kehdataan hakea korvauksia, kun ei varkausyrityksissä onnistuta.
Kyrsii tämmönen meiniki.

Eipä jaksa muuta nyt, ja työtkin painaa päälle, vai olisiko viisaampi vaihtaa toistentavaroiden sosiaalisointialalle.

Kesien kesä.

Nyt ei meikäläinenkään voi valittaa tämän kesän säistä, kesä on ollut lämmin, aurinkoinen, vähäsateinen ja pitempikin kun tavallisesti, ja edelleenkin se jatkuu.

Aamukävelyn kuvaa Levitunturilta.

Kovasti Ruskamaratonin jälkeen ihmeteltiin, että kun vielläkin sulla kulkee noin lujaa, vaikka varsinaisen harjoittelunkin olet jo lopettanut, ja on niitä rajoituksia sydämensuunnaltakin.

Sole mikhän saatanhan mie vain senki kertoa miksi näin on.
Se on tuo juokseminen syvällä geeneissä, tässäpä selostus.

Nyt keskittymään Ruotsi Suomi maaotteluun.

''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
####################################################
Neljännesvuosisatasitten:
Viiko: 36 vuosi 1988

Työviikko alkoi pohjoisesta Enontekiön suunnalta, ja sieltä palatessa kävin huoltamassa oven Pellossa kettutarhalla.
Siellä liimatessani varoitusväriteippiä oven alareunaan, viilsin kämmensyrjän pellin reunaan, ihan luita myöten.
Ensiavuksi kaikki ensiapupakkauksen sidokset käden ympärille ja ei kun terveyskeskukseen.
Veri tippasi sidoksien läpi pitkin sairaalan käytävää, ja haava vaati 7 tikkiä ja vielä tuntuvan painesiteen päälle, kun tuppasi vuotamaan edelleen tikkien välistä.
Se oli ehkä hyväkin että oli niin runsasta verenvuotoa, ei ne kettutarhan tilat niin hygieenisiä ole, tulipahan varmaan kaikki bakteerit haavasta ulos.
Huolta aiheutti se, paljonkohan hapenkuljetuskapasiteettia tapahtuma vei, blasman määrän kerkeää ehkä korjata, mutta punasoluja ei.
No lauantaina juoksin kyllä aikomani Ruskamaratonin aikaan 2.36.07 sijoituksen ollessa 2.
Johtuko verenmenetyksestä vai edellisen viikonlopun puolikkaan sippaamisesta, vai sitä edellisen viikonlopun maratonista, mutta kaikki ei kyllä ollut kotona siinä juoksussa.
Eteenkin ylämäet ottivat hengitykseen ja jalat väsyivät.
Tulihan siinä todistettua etten se mikään kone ole minäkään.

No kun ei kerran kulkenut maratonilla niin sunnuntaina starttasin 10,5 kilometrin Norva-hölkässä aika 35.42 ja kolmevitosten voitto.
Matkan juoksin yleisensarjan voittajan Juha Särkelän kanssa yhtämatkaa, kummankaan parastaan yrittämättä, olihan meillä kummallakin startti jo edellisellä päivällä.
Viikolle tuli juoksua 97 kilometriä, ja pyöräilyä 56 kilometriä.
On tullut alle 100 juoksukilometrin viikkoja perätysten jo kaksi, ensiviikolla pitänee ryhdistäytyä, vaikka on kyllä tärkeä kisa tulossa viikonlopuksi.

Hieno sää Ruskamaratonilla.

Ruskamaraton on juostu.
Meikäläisen mielestä reitti tuntui siltä että siinä oli vain alamäkiä.
No totuuden nimessä olihan siinä nousujakin, mutta alamäet olivat pitkiä ja loivempia kun vanhalla reitillä.
Jos on hyvä alamäkijuoksija, voi tämä uusi reitti olla jopa nopeampikin kun vanha puolikkaan reitti.
Täydellä maratoonilla reitti on toki raskaampi kun entinen, kun sillä vanhalla reitillä se Kittilänpää reitistä oli lähes tasaista.
Tästä juoksuni Garminin kertomana-
Omaan juoksuuni olen aivan tyytyväinen, olinhan vain hölkällä, ja tulin sarjassani toiseksi, juoksin tosin lähes kilpailun omaisesti, mutta ilman sitä tiukinta puristusta, eikä juoksu ollut missään vaiheessa kovin vaikeaa.
Laittelen myöhemmin lisää tekstiä ja ehkä kuviakin, mutta nyt pöliäpeura lähtee Hullunporon saunaan, ja sitten syömään, ehkäpä muutamalle oluellekkin.
Mutta se sää, on se lämmintä ja komeaa auringonpaistetta, vaikka on jo syyskuu!!
Niin se minun aikani oli 1.30.19  ja reitille antaisin + merkin, ei paha ja poissa liikenteen jaloista.

Muutama kuva maratoonareista pöliänpeuran majatalonkohdilta ja pokalien jaosta.

Syksyä kohden.

Lähdin heti aamusta lenkille, jotenkin syksyiseltä ilma tuntui, vaikka päiväksi ilma kyllä lämpeni.
Ensi viikko onkin sitten työtä vuorotta, ennen Ruskamaratonia olevalla viikolla ei itse juurikaan tarvitse katseita luoda lenkkikenkien suuntaan.
Lepäilen sitten vaikka seuraavalla viikolla metsästyksen muodossa.
Ennakkoilmottautuneita kisaan näkyy olevan n.1700
Itsekkin ajattelin käydä kiertämässä kisassa puolikkaan.

Ja eiko viikkokatsaukseen menneille ajoille:
.......................................................................................................
**************************************************

Neljännesvuosisatasitten viikkokatsaukseni aika
Viikko 35 vuosi 1988

Tällä viikolla palauttelin maratonilta juosten vain 10 - 15 kilometrin lenkkejä,
kun lauantaina oli se Narvik lopet juostavana.
Se Narvikin puolikkaan reittihän oli sellainen, että viimeinen kilometri on kohtuullisen jyrkkää nousua, siinä nousussa meikäläisellä löi sitten ihan ryömimävaihteen päälle, ukkoa lappoi ohi ja se tuntui erityisen pahalta kun naisten voittajakin Sissel Grottenberg ohitti, enhän siihen aikaan ollut vielä tottunut siihen että naisetkin ohittelee.
Maalissa sanoinkin kilpakumppaneilleni, että taitaa minulla jo vanhuus painaa kun ei enää viikossa toivu maratonjuoksusta.
Niin se aikani oli 1.13.34 ja sillä irtosi neljäs sija kolmevitosissa.
Pettynythän minä kisaani olin, edellisenä vuotena kuitenkin vielä kisan juoksin alle tunnin ja kymmenen minuutin.
Sunnuntaipäivä menikin sitten kotimatkaan, juoksukilometrit viikolle jäivät 88 km.
Kaikesta huolimatta ensiviikonloppuna juostaan taasen maraton, palautui tästä juoksusta tai ei.

Kehoittaisin epäurheilijamaiseen käytökseen.

Kehoittaisin Suomalaisjuoksijoita epäurheilijamaiseen käytökseen, tulostason parantamiseksi.

Aikoinaan Gordon Pirien harjoitteli intervallivetoja 4 tuntia päivässä urheilukentällä.
Silloin sitä pidettiin epäurheilijamaisena, "amattöörille sopimattomana" harjoitteluna.
Nykyään kun lähes kaikki SM-tasolla urheilevat ovat vähintäänkin osa ammattilaisia, 4 tuntia päivässä harjoittelukin sopisi, mutta kun kukaan ei enää viitsi.
Gordon Pirie harjoitteli omien laskelmiensa mukaan 400 000 kilometriä elämänsä aikana, ennen kun kuoli 60 vuotiaana sappirakon syöpään.

Omat kilometrini eivät riitä vielä edes puoleen Pirien määrästä, niihinkin kilometreihin pitäisi elää vielä muutama vuosi.

Kylmän yön jälkeen tuli vielä lämmin aurinkoinen päivä, niinpä menin katselemaan kun toiset juoksee Ounashölkkää.

Muutama kuva:

Jääkaudenjälkiä.

Kun ei jaksa käydä lenkilläkään, kävelieskelin Ounasvaaranrinteillä.

Tuossa vaaran kallioissa näkyy viellä jääkauden uurteet.
Siitä se grogijää on valunut itäänpäin,eli tuonne ylämäkeen päin.
Sitä olis silloin nastalenkkarikaupiaana lyönyt rahoiksi, kun jokapaikka oli jäänpeitossa.

Tänään ilma oli tosi lämmin ainoastaan aikakova puuskittainen tuuli meinasi lippalakkia repiä päästä.
Siitä tulikin mieleeni kun sellaisena vaahtosammuttimen kokoisena havukkaahon ajattelijana ratkoin maailmankaikeuden ongelmia.
Olin istunut isän ja äidin kanssa kotitalomme portailla kovalla puuskittaisella tuulella.
Siinä katsellessani aina kun tuuli kovempaa puunoksat heiluivat enemmän, 
Olin ratkaissut tuulen synnyn, tuuli tulee siitä kun puut heiluttelevat oksiaan.
Ja eikun ohjeistamaan vanhempiani, 
"kannattaisi kaataa puut ainakin tästä pihalta, ettei näin kovasti tuulis".
Ei minun hyvät ohjeet ilmeisesti oikein tehonneet, kun pihapiirissämme oli iso koivu, kuusi ja mänty vielä myöhemminkin.