Sole mikhän tulla tammikuusa Laphin.

Pitäkää balmunne ja auringonnousunne, ei käy katheksi yhthän...

Mie juon parvekekahvit, ainahan mie niin, jos lämpötilat on yli 20 astetta.

Kyllä nyt täytyi turvautua kuntosalin plusasteisiin,
Ei näin äkkiä tulisi mieleenkään yrittää ulos hiihtämään tai juoksulenkille.

Ja sitäpaitsi Suomalainen kahvikin maisttuu huonommalle kun Espanjalainen.
Kaupassa taasen kauppias oli oksentanut kaikkiin lihapakkauksiinkin, kauppias kyllä väitti että se on marinaadia.
Sillä myydään jauhoja vettä ja mausteita lihan kilohinnalla, sanoi kauppias ja hykerteli käsiään.
Espanjassa sentään myydään liha lihana ja kala kalana, eikä ole puurot ja vellit sekoitettu samaan pakkaukseen.

Perkele mie ala mithän...
Kyllähän minä niin mieleni pahoitin, että piti tänne taas tulla..

Onko pakko jos ei haluu?

Se alkaa olla tätä vaille valmis tämä reissu.

Kotiinlähtö.
Rosvo vei kaiken muun.
Niin ja tuossa kuvassa reppukin on uushankintaa.

Nyt jo koneen ikkunasta näkyy lumisia vuorenhuippuja, ei hyvä.

*********************************
Pannanpa tähänkin tiedotus miten matka sujui, kun netinkin jouduin avaamaan yhden ennakoimattomani jo myöhässäolevan laskun takia.

Oltiin ihan aikataulussa jopa hiukan edelläkin Helsinkiin asti,
Joten se minun jatkoyhteyteni ei tuottanut mitään kiirettä, varsinkin kun lento tänne Rovaniemelle puolestaan oli puolisentuntia myöhässä.

Kotia oli tullut kovasti postia, kirjeitä on vielä paljon avaamatta mutta jo nyt joukosta on löytynyt muutakin kun laskuja. 
Eläkelaitokselta oli tullut positiivinen ennakkovaroitus,
Eläkkeet nousevat hurjat 0,39% . Se onkin sitten ihan rahan ropinaa.

Mutta paras yllätys oli kun siskoni oli lähettänyt minulle Tuomas Kyrön kirjan 'Mielensäpahoittaja', se osui kyllä kohdilleen, eihän minulla tänne talveen olisi haluttanut palata.
Sillähän hän oli kirjan lähettänytkin, kun tietää etten ole oikein ihastunut paluusta talviseen "perslantiaan".

Mutta pakkohan se on tästä,, luulisin..

Vitutuksenpoistolenkki.

Ei oikein voi nukkuakkaan, häiritsee nuo keskeneräiset jutut jotka ei edisty sitten kirveelläkään.

Aamulla viidenjälkeen lähdin vitutuksenpoistolenkille, ei tehonnut.

Juoksin tuonne Guardamariin tietäpitkin, ja täydenkuun valolla rantaa takaisin, kuokkasin viellä suolajärven luontopoluilta mutkan, kotia tullessa mittari näytti hiukan yli 35 kilometriä.
Mutta ei se vitutus yhtään hellittänyt.

Meikäläinen on jo liian vanha tähän nykyajan meininkiin.
Rikolliset saa mellastaa minkä tykkää, mitään rangaistuksia ei mistään tule.
Nykyään esimerkiksi Rovaniemelläkin pahimmat jäävät kiinni vuodenaikana yli kymmenenkin kertaa rattijuopumuksesta sekä huumeissa ajamisesta.
Ennen tuli Seutulan lentokenttätyömaareissu jo heti ensimmäisestä kerrasta, 
ja suuri häpeä.
Minä olen vielä sitä sukupolvea, kun Lapissa oli tapana panna luuta oveavasten merkiksi ettei kotona olla, ja se toimi parempana trurvana kun tänäpäivänä paksuinkaan kettinki suurine munalukkoineen.
Siihen aikaan varaskin oli niin halveksittu ihminen, että kyllä paikkakunnan vaihdos oli ihan pakollinen selviytyäkseen, jos oli jotain toiselta anastanut.

Tänäpäivänähän kukaan ei välitä mitään, kunhan vain joku vakuutus omat menetykset korvaa.

Eihän tuo muutaman satasen menetys tuossa hommassa sinäänsä ole mikään, mutta kun mikään ei edisty, ja vaikka rikolliset olisi kiinni saatavissakin, 
Ei sillä ole mitään väliä.

Kantapäänkautta oppi kulkee aivoihin.

Siinä sitä meikämannekin lainapaidassaan poodiumilla pällistelee.
Henkilöille jotka vierastavat kirosanoja, varoitus.
! ÄLKÄÄ vierailko näillä sivuilla lähipäivien aikana.

Kilpailutulokset:
€€€€€€€€€€€$$$$$$$$$$$£££££££££€€€€€€€€
Tänään olimme juoksemassa tuolla Callosa de Segurasissa, ja se kyllä kallosa tuntu, ja tuntuu vielläkin.
Juoksu sinäänsä meni hyvin, juoksu oli suhteellisen helppoa nyt kun oli lähes tasainen reitti.
Kisassa juostiin kaksi 4 kilometrin kaupunkikierrosta, ensimmäinen kiekka vei aikaa 15.45 ja toinen 15.48 Garmin sai juoksemakseni kokonaismatkaksi 8.09 kilometriä ja ajakseni 31.33 jolla irtosi toinen sija Kimmon jälkeen.

No nopeana olivat olleet toisetkin, juoksun aikana autoomme oli murtauduttu.
Kaikki mukana olleet kamat meni sen siliän tien, oli kameraa, reppua verrytelypukua, paitaa, aurinko+silmälasia ja liian paljon mukana oleva rahaa ym. useiden, useiden satojen eurojen verran tuli vahinkoa.
Kaiken pahiimpaa hermoilua aiheutti asunnon avainten meno siinä samassa rytäkässä.

Perkele kun kaikki pitää oppia kantapään kautta, ja tällä iällä toki pitäisi tajuta että kantaisi avaimia mukana juoksun aikanakin, eteenkin näin ulkomailla..

Huomiselle ja koko loman lopulle piisaa nyt ohjelmaa, on polisilaitos käyntejä, avaimen ja lukkoasioiden hoitoa, repun ostoa ym,ym asian tiimoilta esiin tulevaa.

Jos jotakin positiivista päivälle hakisi, oli tosilämmin tuuleton päivä, juoksu kulki ihan kivasti ja tarjoilut juoksun jälkeen olivat hyvät.

Muuten tämän päivän tapahtumat ottaa kyllä pattiin.

Vanha sairasmies ei aina jaksa.

Tänään en minkäänlaista reenintyngääkään viitsinyt tehdä, on jotenkin väsynyt ja laiska olo.

Kun oli niin kaunis ja lämmin päivä, käveleksin kaupungilla ja koukkasin urheilukentälläkin.

Siinnä kävelylenkilläni huomasin että täällä Espanjassa on polttoaineiden hinnat tippuneet viimetalvesta ihan selvästi.
Mitenkähän Suomessa, onko öljyn maailmanmarkkinahinnan laskulla ollut mitään vaikutusta.

Huomenna olisi sitten reissuni viimeinen kisapäivä, menemme Callosa de Seguraan juoksemaan 8 kilometrin maantiejuoksun.
Sielläkään ei näin vahoille paapoille ole omaa sarjaa, vaan taasen joudun juoksemaan jopa yli kymmenen vuotta nuorempien kanssa kilpaa.
Mutta pääasia on että saisi juostua vauhdillisesti itseä tyydyttävän juoksun, 
nyt kun ei ole niin mäkisestä kisastakaan kyse.

Miten se nyt taas näin nopeaa meni.

Aurinkoiset kelit on jatkuneet, eikä tulevan viikon ennusteissakaan muutoksia asiaan luvata.
Minun tännetulon (marraskuun puolenvälin) jälkeen on ollut yksi sadepäivä, sekä yhtenä yönä satoi mutta aamun kirkastuessa päiväksi aurinko voitti silloinkin..
Että tämmöistä kaamosta täällä vietetään.

Oma tilanteeni on niin kurja, että viikon kuluttua olen Rovaniemellä.
Olen kyllä yrittänyt soitella työnantajalleni, ja anoa lisää lomaa, mutta kun se ei edes puhelimeen vastaa, on vissiin mennyt johonkin lomille.

Tänään niin aamun lenkilläni kun iltapäivälenkilläkin näin nuoria nopeakinttuisia Rovaniemeläis juoksijoita, hyvä että muitakin pohjoisen kengänkuluttajia lenkkipoluilla liikehtii, ku minä.
Toivottavasti näillä nuorilla lupaavilla, ja jo menestystäkin saaneilla urheilijoilla riittää intoa, ja sitkeyttä uurastaa harjoittelunparissa.
Niin mahdollisuudet on vaikka ja mihin..
Kestävyysurheilussahan ei vapaalippuja menestykseen jaella, vaan kaikki työ on tehtävä itse.

Se on sitten vuosi 2015.

Eilistä vuoden viimeistä päivää vietin täällä Torreviejassa jo perinteeksi tulleella tavalla.
Illalla kävimme Caffin porukalla juoksemassa Crevillenttinan uudenvuodenyöjuoksun, jonka jälkeen Sarin ja Petrin luo, saunomaan, syömään ja katsomaan vuodenvaihtumisen ilotulitusta.

Crevillentinan kisa.

Garminin piirtämästä juoksureitistä äkkipäätään luulisi että kello on jo nauttinut vuodenvaihteen kuohuvat, mutta kyllä reitti todellisuudessakin noin mutkikas on.

Lisäksi kun reitillä vedetään mäkiä ylös ja alas, on reitillä vaativuutta ihan mukavasti, eipä reitillä tasaista pätkää taida löytyä ollenkaan.

Garminini sai juostuksi matkakseni 10.3 km, mutta näin mutkaiselle reitille runsaan osanottajajoukon ruuhkissajuostuna lukema on ihan kohdillaan.

Omaan juoksuuni voin olla ihan tyytyväinen, kun nykyään tuo ylämäen juoksu ei enää onnistu kilpajuoksuun kuuluvalla tavalla, niin aikaani 42.24 voin olla ihan tyytyväinen.

Suomalais mainetta piti yllä Minna Lamminen sijoittumalla hienosti toiseksi,

 muut tulokset ja Suomalais sijoitukset voi tarkistella täältä tuloslinkistä. Tulokset:

Kimmo Laukkanen