perjantai 9. maaliskuuta 2018

Täyttä skeidaa.

Tänään aamusta päätin lähteä pyöräilemään, mutta parin kilometrin ajon jälkeen uunon jäykkäkin jäykemmän (ei se todellisuudessa ole mitenkään jäykkä) menopelin poljinkampi alkoi lenkkasemaan, kammen kiinitysruuvi oli irronnut.
Ruuvin kiristämiseen ei sopivaa avainta löytynyt, joten työntelin pyörää kotia kohden, kunnes bikemanian kohdalla hoksasin että poikeaampa siellä kammen kiinityksessä.
Ystävälliselle bikemanian tytölle esittelin menopelini ongelman, ja pian tyttö olikin ruuvia vääntämässä kaikin sielun ja ruumiinvoimin, hintaa toimenpiteestä kysyessäni toivotteli vain hyvääpäivän jatkoa.

Niinpä hyvillä mielin käänsin pyöränkeulan uudelleen kohti etelää.
Välillä piti pysähtyä vähentelemään vaatetusta sillä ilman lämpötila senkun nousi ja vaatetusta oli syytä vähentää.
Pistäydyin välillä rannalla hiukan käsiä ja niskaa verryttelemässä.


Siitä sitten jatkoin eteenpäin, ja päätin että pyöräilempä Roomaan.
Sitähän sanotaan että kaikki tiet johtavat Roomaan, joten en sitten pahemmin karttaa vilkuillut vain jatkoin polkemista.

Mutta se nyt on täyttä skeidaa koko juttu että kaikki tiet johtaisivat Roomaan, ajamani tie päättyi merelle.


Vaikka tienpäässä oleville ihmisille lausuin kaikki mieleeni tulleet italialaiset sanat, Buongiorno, Arrivederci, Buon sera, Buona notte, Come sta, ei kenenkään ilmekkään värähtänyt joten tuskin olin edes Italiassa.


Niinpä käänsin pyöräni ympäri, ja päätin syödä retkievään.


Sitten lähdin ajelemaan takaisin kotiinpäin, käympä siellä Roomassa sitten joskus paremmalla ajalla ja kartan kanssa.

Vähän matkaa ajeltuani kodin suuntaan, näin puistonpenkillä istuskelevan tutun näköisen miehen, kämppis  uunohan se siellä istui posket pullolaan ruokaa ja uudet lenkkarit jalassa.


Tässä kuva tiestä joka menee kauas merelle ja sitten se vain päättyy.


Ja tässä sitten ajelemani pyörälenkki.


Ensi sunnuntaina meillä on kisastartti tuolla Benijofarissa 7,5 km, ja siinä on ylämäkeäkin.
Meikäläiselle se tietää sitä että kisa on vietävä läpi parastaan yrittämättä,
pumppu ei tykkä ylämäestä.

Korkeuskäyrä viikonlopun kisalle.


Mukavia tällaiset kesäpäivät.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Lenkki, Ruoka, ja Lompakko.

Tänään olimme sopineet Kaukon kanssa aamuksi kello yhdeksältä yhteislenkistä radanpohjalla,
Mutta satoi vettä, joten siirsimme lähtöajan puolikahdeksitoista.
Silloin oli jo sateet lakanneet ja lenkin loppupuolella aurinkokin jo kurkisteli pilvien takaa.
Uuno oli mukana pyörällä ja otti kuvia, kun kantapään kipu ei juoksua oikein sallinut.


     Kauko ja minä radanpohjalla  (kuva: uunon kuvapalvelu) 

Lenkin jälkeen sovittiin että mennään johonkin syömään.
Kun met uunon kanssa lähdettiin kämpiltä kävelemään sovittuun tapaamispaikkaan, löysin tieltä lompakon jossa oli 15 euroa rahaa ja tuhoton määrä erinlaisia luotto, pankki ja henkilökortteja.
Sitten alkoi kova tarkkailu että ohikiitävä polisiauto saataisiin pysäytettyä ja lompakko oikealle omistajalle.
Mutta niinhän se on kun Simo Salmisen laulussa sanotaan, "Nainen, Polisi ja Taxi ei niitä koskaan tarvitessa nää".
Niinpä menimme satamanalueele syömään ja parille ruokajuoma olueelle.


           Raija ja Kauko,  Nyt jo aurinko paistoi täydellä terällä.

Syönnin jälkeen seisoskelimme vähän aikaa tienvarressa, josko nyt poliseja olisi liikkeellä.
Niitä polisiautoja yleensä menee kyllä muutaman minutin välein, mutta nyt niitä ei näkynyt yhtäkään.
Niinpä menimme vielä yksille neuvoa antaville.
Ravintolan tiloista kadulla tultua näkyi polisiautokin menevän, ja kovalla viitelöinnillä saatiin se pysähtymäänkin, mutta ei se joutanut asiaan paneutumaan, ilmoitti vain että uusi polisipartio tulee perässä.
Niille sitten saatiin lompakko luovutettua, ja huoli omilta hartijoilta pois.
Todennäköisesti lompakon omistaja saa lompakkonsa ja korttinsa takaisin, eikä rahatkaan päädy polisien kahvirahastoon.

Että tämmöstä tänään.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

P'*rkele kuvia Torresta.

Tässä vielä kuva eiliseltä pyöräilyreissulta


Katse merelle.


Toissapäivän kuva juoksukisapaikalta, lippiskoira seuraa vierestä "Tuleekohan tuosta mitään".

Tänä aamuna lähdin juoksulenkilleni jo ennen auringon nousua.


Sieltähän se taas nousi, ystävämme aurinko.


Lenkkini suuntautui La Matasta rantahietikolle.


Tulomatkalla pistäydyin vielä 'helvetinkoneessa'


Katse merelle ja ei kun kotia kohden.


Masanmäeltä lasketellen kohden keskustaa.

Päivällä käveleskelin Kansojenpuistoon istuskelemaan komeassa auringonpaisteessa, yli +21 asteen lämpötilassa.


Kansojenpuiston 'järvi'.

Kaikkihan täällä Torressa on erinlaista kun Rovaniemellä, täällä on talvellakin kesä.
Muutenkin on erinlaista, aamulenkillänikin kaksi Ferraria pyyhälsi ohitseni, erinlaisia täällä ovat myös pakettiautot kun suomessa.


tiistai 6. maaliskuuta 2018

Toipuu se, se liikkuu.

                                      Gran Alicanten retki.

Ei sittenkään kutsua suorasääristeen joukkoon tullut, vaikka eilinen olo ei siitä kaukanakaan ollut, jatketaan sitten koukkupolvena eteenpäin.
Aamun valjetessa olo ei tuntunut pahaltakaan, niinpä ajattelin lähteä pyöräilemään.

Aluksi suuntasin pyörän keulan kohden Guardamaria, vailla mitään suunnitelmaa millaisen lenkin ajelisin.
Siinnä Guardamarin ohitettuani tuli mieleen että olen monena vuotena aikonut pyöräillä tuolla Santa Polan Faro del Cabodasi majakalla, siispä sinne.

Ennen Santa Polaa pakolliset pysähtymiset peltihärällä ja flamingojen katselu suolajärvellä.
Sitten päätin ajaa Santa Polan rantakadun kautta, kun se on niin kaunista seutua, jatkaen puolimaratonreitin kääntöpisteestä eteenpäin aina Playa del Carabasin rannalle asti.



Ennen näitä rantamaisemia ohitin merenrantatietä ylhäällä horisontissa näkyvän Altomar don Pueblan
Hiki hiipi puseron sisuksiin, kun tiesin että tuonne on vielä kiivettävä majakalle päästäkseen.



No niin lyhyellä matkaa tietä tuonne noustiin että vuotavalla pumpulla mäki ei ajaen ylös noussut, vaan oli tyydyttävä työntämään pyörää.



Majakan näköalapaikalla näkymät olivat niin huikaisevat että kannatti sitä pyörää työnnelläkkin.
Tuo takana näkyvä kaupunki on muuten Alicante.



Kyllä valokuvat latistaa näkymiä, tuolla rannassanäkyvää tietä poljetin tuntia aikaisemmin.



Tämä mies aikoo käyttää oikotietä alaspääsyyn.



Lämmin ja kaunis päivä oli houkutellut runsaasti muitakin paikalle.



No se on nyt tälläkertaa nähty, ehkä pyöräilen tänne vielä joskus toistekkin.
Se on sitten alamäkeä ja suoraatietä neljäkilometriä, kun nyt pois menen suorempaa tietä.
Ei kun keula kohden kolmekolmekakkosta, ja kotia.
Kiva reissu.

Tämmösen lenkin ajoin.


maanantai 5. maaliskuuta 2018

Tätä se on nykyään.

Viimeyö tuli nukuttua ainakin viiden heräämisen taktiikalla.
Unta tuskin juurikaan kolmea tuntia enempää yön aikana tuli, ja sekin lyhkäsissä pätkissä.
Tähän on tultu, ei edes kahdeksan kilometrin kilpajuoksusta palaudu, vaikka kisaa en ihan tiukimman yrityksen kanssa juossutkaan.
Tämä päiväkin on mennyt lähinnä peitonalla makaillen, ja omaa tilannettani surkutellen.
Mutta jospa se huomenna jo sitten jätkä toipuis.

Panempa tähän vielä muutaman kuvan eilisestä kisastamme.

                             Kauko lähtökiihdytyksessä.

                                 Jukan maaliintulo.

                                 Vanhamies maaliintulon jälkeen.

                                     Vieläkö sitä sapuskaa olis.

Pitää yrittää huomenna sitten joko pyöräilemään tai hölkäilemään pieni lenkki, ellei sitä ennen kutsu suorasääristen joukkoon tule.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kotikisa Torreviejassa.

Tänään meillä oli ohjelmassa kahdeksankilometrin mittainen katujuoksu ihan tuossa kotinurkilla.
Kisa juostiin kauniissa aurinkoisessa ja lämpimässä säässä.

Tässä viikonvaihteessa olisikin kisoja ollut tarjolla tässä lähietäisyyksillä, vaikka ja kuinka paljon, aina matkavaihtoehdoiltaan 3 kilometristä 100 kilometriin asti.
Tavallisesti tässä viikonvaihteessa olemme juosseet Cartagenassa puolimaratonia, Mutta nyt valinta kisojen suhteen oli helppo, kun kisa juostiin tuossa kilometrin etäisyydellä asunnostamme.

Kisassa ei omaa sarjaa ollut, vanhiin sarja oli 50 vuotiaille, mutta suuren kisatarjonnan vuoksi joka kisaan ja joka sarjassa ei välttämättä kaikki parhaat mukana olleet, joten hyvin Suomalaisjuoksijat palkintopalliakin kulutti.

Kisapaikalla oli monenlaista kulkijaa, tässä yhden persoonan kulkupeli.



Mies jakeli ilmaisia lahjoja kisapaikalla oleville lapsille.
Olen kaverin nähnyt useina vuosina aamulenkilläni, jossain rannantuntumaan viritetyn pressun alla nukkumassa.



Tällaisen hienon lippiksen omistavaa koiraakin pääsin taputtelemaan.



Ennen kisaa oli aikaa istuskella ja viritellä varustuksia.

Itse kisa eteni normaaliin malliin tuulettomassa ja täysin mäettömällä reitillä.
Oma aikani oli 35.21 ja sijoitukseni Kaukon jälkeen toinen.

Palkintojen jakoa saikin sitten odotella aikapitkään kun paikalle oli järjestetty muutakin ohjelmaa.



MM. Zumbaa.

Palkintosijoja Suomeen tuli useissakin sarjoissa.


                                Markus Rajamäki kokokisan nopein 29.08


                                    Linda Talbonen  36.12


                                           Kauko Tuisku 32.49    


                      Kisan jälkeen odotellaan palkintojen jakoa.


                             Niin toki oottelee muutkin.

Tulokset ilmaantuu tähän: 

                                               Zumbaa

Noin niikö Suunnon näkemyksen mukaan otin juoksun aikana 6000 askelta, askelpituudeksi tuli 137 senttimetriä, askeltiheys 170 askelta minutissa.
Korkeuseroa suunto reitille sai 2.1 metriä, joka noustiin 2 kertaa, juoksemakseni matkaksi kello kerto hiukkasen alle 8,19 km
Juoksuvauhdin kello kertoi olleen melko tasaisen.
Muutahan se kello ei sitten paljoa kertonutkaan, kun sykevyö ei ollut käytössä.

torstai 1. maaliskuuta 2018

Kevättä kohden

Maaliskuun ensimmäinen päivä käynnistyi juosten suoritetulla aamulenkillä.
Tässä muutama kuva millaisissa maisemissa lenkkini eteni.






Elikkä merenrantamaisemia juoksentelin vajavan kympin, ja käännyin takaisin.
Näin tuli tämäkin päivä avattua.

Iltapäivällä käveleskelin kaupungilla ja lähiympäristössä, ehkä vajavan 10 kilometriä.
Muuta ei tänään sitten tullut tehtyäkään kun velttoiltua parvekkeella tai kotisohvalla, Radio Nostalgiaa kuunnellen.
Mutta mikäpä pakko minun eläkeläisen.

Jos haluaa nähdä laadukasta vidointia Alcantralillan kisasta, sitä löytyy tästä.

Päästiin Hanne, Kauko ja minä Poodiumille, video tästä'.

                                              Vielä kerran Alcantarilla.
                                                       Hanne

                                                        M-65 v.