lauantai 17. maaliskuuta 2018

Talvisarjajuoksu Rovaniemellä.


Juoksun lähtö, kovin on vain pieni joukko juoksijoita.

Muutama kuva:     Tulokset:


Itse en mukaan jaksanut lähteä, eilen kävin pienen hiihtolenkin.


Tänään en taida liikuntaa harrastaa.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Joo joo ilmasto on lämmenny, ja talvetkin lyhenee.


Eipä niin lenkillekkään haluta, etupäässä on tullu kateltua keittiön ikkunasta ulos.
No kävin aamulla kävely/juoksulenkin yhteismitaltaan 5 kilometriä, ei ollu kivaa.
Iltapäivällä tarkastin latujen kunnon, jos huomenna menis hiihtämään, jos ei kovin kova pakkanen ole.
Tympii ja raskaasti....

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Karaisisko luonnon vai heittäisikö veivinsä.

Pientä yhteenvetoa tästä Torreviejan reissun liikkumisestani.

Juoksua tuli 712 kilometriä, koviimman viikon sisältäessä 103 km,
ja huonoimman 18 km.
Pyöräilyä tuli 724 kilometriä, koviimmalla viikolla 151 km, 
ja huonoimmalla puhdas nolla.

Eihäån tuo paljon ole yli 2 kuukauden matkalle, mutta se vanhuus ja sairaudet...
Joskus nuoruudessa nuo olivat kuukaudenleirillä lähes normimääriä.
Mutta näinhän se on elämän mentävä, vanhat kuihtuu hiljalleen pois että tulee tilaa uusille kengänkuluttajille.



Minä ja Kauko radanpohjalenkillä.

Muistaakseni se oli Muhamed Ali joka lausui "Äloä koskaan heitä pyyheliinaa. Käytä sitä, kuivata hiki ja jatka eteenpäin".

Nyt odottelen lentoa Rovaniemelle, saa nähdä lentääkö kotiinpäästyä pyyheliinat, kun talviset kelit näkee.
Niitä muuten olisi paljon heiteltäväksi, entisenä hierojana varovastikkin sanoen niitä pyyheliinoja on enemmän kun puolensataa.

Nyt alko hatuttaan, menen juomaan yhden oluen.


Tuli tuota vanhuutta taas valiteltua oikein olantakaa, on siitä kiikkustuoli iästä jotain hyötyäkin eipähän ole kiire töihin.
Kunhan tässä keinuskelen lentoa ootellessa.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Tää on niin tätä.

Näinhän tässä kävi, lunta, vettä ja muuta paskaa, oli vastassa kun astuin ulos Helsinki Vantaan lentoterminaalista ulkoilmaan.
Ja tähänkö pitäs tottua, ei hyvältä näytä.


Matkustamisessa on ikävintä lentokoneessa paikallaan istuminen tuntikausia, eikä se lentoasemalla venyskelykään niitä hauskimpia hommia ole.
Tänään tosin tuo lentoasemavaihe meni nopeaan, kun viettelin aikaa laukkujen jättämisen jälkeen  viellä ulkotiloissa käveleskellen.


Väsyneeltä näyttää tämäkin patsas, mutta kukapa se lentoasemalle tulijoita jaksaa kovin kauan tuijottaa.

Huomenna matka jatkuu sitten kohden Rovaniemeä, kuinkahan se järkyttää.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Kaikki kiva päättyy aikanaan.

Niin se tämäntalven Torreviejan reissu on aika lopuillaan, huomenna pitäisi lähteä kohden Suomea.
Olisi täällä voinut olla pitempäänkin, tämän talven säät ovat olleet todella suosiolliset.
Kymmenen seuraavan päivän ennusteetkin lupailevat aurinkoista ja +18 - +22 asteen lämpötiloja.

Tänä aamuna kävin reissun pisiimmän juoksulenkin, 26 kilometriä kaupunginkatuja, rantakatuja ja La Matan rantahietikoa.
Tämän pitempään lenkkiin ei kunto enää riitä, ja sekin on vain yksi tuonmittainen reiluun kahteenkuukauteen.


Kilpailuissa tuli käytyä seitsämässä kisassa, vaikka kilvanjuoksukuntoa ei olekkaan.
Mutta kun ne tapahtumat täällä Espanjassa ovat vain niin mukavia.
Kilpailureissut hyvässä huumorihengessä hyvillä porukoilla on aina reissun kohokohtia.

Tulevistahan meistä kukaan ei tiedä, mutta jos kynnelle kykenen niin vielä minut täälläkin nähdään.
Huomen aamuna käyn ilmeisesti vielä lyhyen jäähyväislenkin, jonka jälkeen matkustamisen merkeissä meneekin lähes kaksi vuorokautta ennen kun Rovaniemen runsaslumiset maisemat ovat nähtävissä.
Että silleen on toimittava ei voi mitään.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Lähdimme Alzheimerintalolle, päädyimme Beniofariin.

Voimakaksikolla aamulla tuntui kaikki olevan hukassa eikä muisti muutenkaan pelannut.
Päätimme että kyllä nyt on aika siirtyä tuohon lähistöllä olevaan Alzheimertaloon.
Ovet olivat vielä kiinni, eikä henkilökuntaa näkynyt missään, että olisimme voineet kirjautua talon asukkaiksi.



Siinä istuskellessamme musta auto kurvasi talon eteen ja poimi meidät kyytiin, ja niin päädyimme Benijfaariin juoksukilpailuun.



Kisapaikalla oli vilinää ja vilskettä niinkuin Espanjankisoissa aina.

Pienen verryttelyn jälkeen asetuttiin lähtövaatteen alle, odottelemaan kisan käynnistymistä.
Lähtö tässä kisassa onkin pitkään ylämäkeen, joten ukkoa ja akkaa lappo kahtapuolta ohi kymmeniä ja satoja, mutta viimein päästiin alamäkeen ja tasamaalle, nyt taasen oli sitten minun vuoroni ohitella.
Lopussa taasen kiikuttiin sama mäki ylös jolloin taasen ohittelijoita piisasi, mutta lopun alamäessä muutamia taasen pystyin ohittelemaan.
Se on mulla ylämäen juoksu tällä pumpulla aika onnetonta.



Kisan jälkeen tulostaulun ympärillä on tungosta, niinpä oma aikani jäi vielä tarkastamatta, mutta pianhan tulokset ilmaantuvat nettiin.



Palkinnonjakoa odotellessa.

Jarkko Järvenpää oli kisan nopein, ja myös Vesa Hyvärinen sijoittui palkintosijoille.
Kaukon, Jukan ja minun oli tyydyttävä palkintopallisijoja huonompiin sijoituksiin, kun meillä ei omaa sarjaakaan ollut.



Jarkko ykköspallilla.



Vesa kakkospyttynsä kanssa.



Kinkunleikkaaja työssään, tässä kilpailussa maaliintulon jälkeen tarjotaan ilmakuivattua kinkkua.

Osallistumiskassissa oli myös 'kissankarkotus makkaraa'.



Eräänä vuona kun saatiin tällaiset ruokapakkaukset, veimme ne ulos kun naapurin kissa vieraili usein pihallamme.
No sen jälkeen ei kissaa enää pihalla näkynyt,
Siitä päätellen taidan tänäkin vuona makkaroillani kokeilla mihin aikaan kissa juoksee satametriä.

Tulokset:  ilmaantuu tähän kunhan kerkeää, ja huomenna lisää kuvia itse juoksusta.

Kotiintulon jälkeen kävin vielä loppuverryttelyksi katsomassa joko Duatlonkisa on saatu päätökseen.



Pyörät oli jo parkissa, juoksuosuudelta vielä harvakseen maaliin oli tulijoita.

Pieni vidonpätkä duatlonpaikalta.




No niin tuloksetkin tulivat 
Oma aikani 33:17 sijoitus 55 v. sarjassa 7 ja kokokilpailussa 78.

Jarkko  23:56
Vesa     30:41
Kauko  31:08
Jukka   35:03

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Imppasin entisajat nykypäivään.

Aamulla kun lähdin lenkille, pyyhkäisin pussillisen linimenttiä jalkoihini.
Johonkihan nuo kisojen tervetuliaiskassissa olevat tuotteetkin on käytettävä.
Tuli aivan entisajat mieleen, ennen kisapaikan pukuhuoneessa oli aina voimakas linimentin tuoksu.
Näin vanhan vetraanijuoksijan tuoksu sai melkeen herkistymään, sehän oli kun parhaan parfymin tuoksu joka toi mieleen ne nuoruusajan kisastarttiin valmistautumiset.
Niimpä olen tuota pussia impannut vielä lenkiltä tultuakin.

Aamun lenkkini suuntautui tuonne Altoksenmäen suuntaan ja Balkonesin alueelle.
Aurinko teki nousuaan minun ollessa vielä alkukilometreillä.



Onkimiehet yleensä ennättävät rannalle jo enne auringonnousua..



Aurinko nousi, ja luvassa on +24 astetta lämmintä, ihan kiva.

Juoksua jatkoin Balkonesin rantateitä jossa sain seuraksi ystävällisen koira joukon, pojat olivat lähteneet porukalla aamulenkille, ei ketään omistajia perässä näkynyt tulevan, eikä kulkukoiristakaan ollut kyse pannat oli jokaisella kaulassaan.





Siinä met sitten koirien kanssa erosimme eri teille.



Tulomatkalla vetäsin vielä muutamat leuat jalkapallomaalin kehikossa.



Tulomatkan appelsiinipuu, pani ajattelemaan, ei sitä meillä kotisuomessa jään ja lumen keskellä.

****************************************************************
Jatkuu jos jatkuu illemmalla.

Kävin päiväkävelyn rantakadulla.
ja istuskelin lempipaikallani katsellen maailman menoa.
Kävin myös Suomibaarilla munkkikahvilla.

Huomennahan täällä Torreviejassa on myös kilpailu, mutta kyseessä on duatlonkisa ja se ei kuulu harrastepiiriini, ja vaatisihan se vähän erinlaista pyörääkin kun tuollainen kaupunkimaasturi.
Siispä huomenna mennään Benijofaarin 7,5 kilometrille, joka on puoleksi kaupunkinteitä ja puoleksi maaseudun hiekkapohjaista tietä.



Siihen se kisakeskus nousee.

Lisäänpä tähän pätkän videoa rantakadultamme.



Tässäpä tämä jutuntynkä, eiköhän se ole valmis kun lisään siihen vielä uunon kuvan.