Suku on pahin.

Tänään aamuhämärissä kävin pienen kävely aamulenkin.

Täysikuu yritti balmujenvälistä valaista kulkuani.

Liikuntapuistossa oli rauhallista helvetinkoneessa jalkoja heilutella.

Iltapäivästä sitten käveleskelin tuolla merenrannan kivikko osuuksilla, ja istuskelin ihmetellen maailman menoa, tai lähinnä vain katselin aavallemerelle, se on niin rauhoittavaa.

Juoksua tai muutakaan hikiliikuntaa en tänään harrastanut.
Huomenna sitten onkin kisapäivä, ja startti on tuolla Manolo Jaénin urheilukentällä Elchessä.
Entiiä miten jaksaa juosta, sehän on aivan kiinni siitä millaisen kunnon suku on mulle viitsinyt reenata.
Sitähän sanotaan "Se on sukuvika jos suksi ei luista", 
Ja aivan se on sama juoksuhommissakin.
Joten minua on turhaa syytellä jos siellä matkalla rupiaan viipymään.

Joo eipä tänään sen kummempia, kivasti on aurinko paistanut ja vanhuksen nahkaa lämmittänyt.
Huomenaamuna sitten suuntaamme focuksen keulan kohti Elcheä.

Taas on päivä syöntiävaille pulkassa.

Tuollaisen 13 kilometrin juoksulenkin löntystelin tänään, tuntiin ja varttiin.
Meno oli väsynyttä, liekkö eilinen kahdenlenkin päivä paino, vai oliko muutenvain laiskempi päivä.

Kaikki paranee aikanaan Bigastrossa kisassa kaatuessani sain tuollaisen haavan sääreen.
Parantuminen on ottanut oman aikansa.
Nyt neljäkymmentä päivää myöhemmin, vaihtaessani siihen sidettä, se oli ehkä viimeinen kerta, tai ehkä vielä sunnuntaiksi teipin haavan päälle virittelen.
Eiköhän se sitten jo kiinni pysy ja voin kuitata vamman parantuneeksi.

Tuossa vasemmassa jalassa on arpi jos toinenkin,
On katkennutta akillesjännettä, samoin katkennutta varpaanjännettä, parit penikkatauti leikkauksen arvet, samoin moottorisaha, kirves, taltta ja heinähanko on omat arpensa jalkaan piirtäneet, sekä nyt tuo kaatuminen.

Semmosta se on, kaikki haluaa hyvään jalkaan merkkinsä jättää.

Kummia kuuluu Espanjanmaalta.

Ihmeiden aika ei ole ohi.
Tänään reissun ensimmäinen kahdenlenkin päivä.
51 pääivää ehti kulua ennen kun sain aikaan kaksi lenkkiä samalle päivälle.
Tänä aikana toki juoksemattomia päiviä kerkesi kertyä 20 päivää.
Osasyynä toki tuo jalkaan tullut haavakin.

Tänään kävimme Uunon kanssa varaamassa ensiviikonvaihteeksi pikku hiivatin, vai Fiiattiko se oli? tai vastaavan auton.
On näet tarkoitus mennä tuonne Elcheen juoksemaan kympin kisa.
Kovakuntoisimpina olemme siellä toki joskus kisailemassa polkupyörilläkin käyneet.
Mutta nyt tuntui tuo hiivatin vuokraaminen mukavammalta vaihtoehdolta.

Tänää  kävelylenkillä näkyi tuollainen väritetty kyyhkynen, olikohan noilta pulukopeilta karannut maistelemaan vapaan pulun elämää.

Viikonvaihteessa 19.1 pitäisi jaksaa taivaltaa puolimaraton Santa Polassa.
Kisa on tämän alueen suurin ja tasokkain puolimaratonin kilpailu, osanottomäärä on nykyään rajattu 

10 000 juoksijaan.
Reittiennätykset ovat kovaa tasoa miehillä 1.00.15 naisissa 1.09.23, Näiden aikojen rikkomisesta on luvassa 5000 euron palkkio. 
Kisassa palkitaan rahapalkinnoilla viisi nopeinta.
Kisan voitosta saa 1200 euroa, edellyttäen tosin 1.06 alitusta miehissä ja 1.15 alitusta naisilla, jos ajat tätä huonompia palkintorahat puolitetaan.

Meikäläisten sarjoissa ykkös sijasta saa kolmosella alkava lukeman dinareja, perässäolevien nollien määrää en nyt muista, mutta paljon niitä varmaan oli.

Muiden viikonvaihteiden kisasuunitelmat ovat vielä vähän avonaisia, mutta Orihuelassa kuitenkin 9.2 jonkun matkan juoksen.

Aurinkoista joulunajan päätöstä teillekkin.

Tänään voi kuitata joulunajan päättyväksi.
Tosin tänään täällä Espanjanmaalla loppiainen on varsinainen juhlapäivä, kuninkaat ja itämaantietäjät rantautuvat tänne Torreenkin.
Ja lapsillehan on jo joulun toinen lahjojensaantipäivä.
Niin ne on Suomen lapset lahjansaanti kuopassa, kehitysmaa mikä kehitysmaa.

Aina silloin tällöin tullut seurattua tuota säätä ja lumitilannetta siellä Suomessakin, ei kaikinpaikoin oikein talvelta näytä.

Tässä minä vesurinkanssa risukoita huitomassa Hangon seuduilla, heti joulunjälkeen vuona sixsty six.
Kyllä sillon risukot lakos olinhan vasta seitentoistavuotias.
Silloin oli luntakin ja oikean talventuntua.

Siihenaikaan  paidat oli nailonia ja housut teryleeniä.
Nuorisomuotia suoraan USA:sta, musikinkera.

Heh.. sellaista oli silloin.
Suurinosa blokini lukijoista ei silloin ollut vielä tilauksessakaan.

Minä taidan yritellä lenkillelähtöä, lyhkäsissä urheiluhousuissa ja t-paidassa tietenkin, eikä ole edes tiet liukaat, revi nyt sitten siitä.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Juoksulenkin tein katujakierrellen 14 kilometriä.
Illalla laiskaa käveleskelyä aallonmurtajalle ja takaisin.

Sinne se aurinko laski, ilmoittaen päivän päättyneeksi.

Fulgenciopäivä.

Tänään minulla oli kisapäivä, juoksin tuolla San Fulgenciossa sellaisen vitosen kisan.

Olin päättänyt mennä kisaan pyöräillen, olikin hyväsää ajella aamusta kisapaikalle.
Kotona tein tarkan suunnitelman että kaiki tarvittava on mukana, juoksuvarusteet, ilmoittautumistodistukset, kello, rahat yms.
Eipä siis kun pyöränkeula kohden Fulgenciota.
Vähän ennen Guardamaria välähti, HAMPAAT, no ne ei ole suussa, siis jotain kuitenkin jäi matkasta.

Saavuin hyvissä ajoin kisapaikalle, kävin hiukan käveleksimässä, ja sopivassa pusikossa kusella.
Sitten hain kisanumeroni, ja lähdin verryttelemään kisaa varten, pidin viellä repun selässä ja hölkkäilin pari kilometriä.
Sen jälkeen riisutuminen kisavarustukiseen, kamat reppuun ja reppu säiitykseen, pieni hölkkäkierros ja ei kun lähtöpaikalle.

Kunikaalisia tai sitten vain muuten ruunupäitäkin oli kisapaikalla.

Lähtömerkin jälkeen matkaan, ja jo ennen kilometrin täyttymistä tuntui, nyt se luoja vihdoinkin armahtaa minua.
Se olikin väärä hälytys, en minä kuollutkaan vaikka vaikeaa se oli koko matkan.

Juoksuhan juostaan kahtena kierroksena, ekakierros vei aikaa 10:19 ja toinen 10:25 loppuaikani 20:44 jolla sijoitun viidenneksi, ukot 60 vuotta sarjassa, kokokilpailun 106:des.

Viimeksi tässä kisassa olin mukana 2018 jollloin aikani 18:48 ja sijoitus 2 ukkosarjassa.

Kisan jälkeen imeskelin aikani pitsanpaloja, mitäpä se hampaaton muuta.
Kunnes muistin että kotona on viimekisasta saatua hedelmäpuuroa, sitähän syö hampaatonkin paremmin.
 Semmosta se on hampaattoman elämä Espanjan balmumetsissä.
Niinpä ajelin kotia katselemaan tuurin ylämäenhiihtoa.

Kisassahan näkyi olevan meikäläisen hengenheimolaisiakin, siteitä vasemmassa koivessa niin kun mullakin.

Olihan kisassa Suomalaisiakin, ja menestystäkin tuli.
Maaliin tuli 346 juoksijaa, joista Suomalaisia laskujeni mukaan 6 kappaletta.

Tulokset:

Niin ei se matka täyttä viittä kilometriä ollut, Garminini näytti matkaksi 4.760 kilometriä.
Pyöräilymatka kisapaikalle hiukan vajaa 19 kilometriä, ja samanverran takaisin, vaikka ajoinkin erikautta.

Pyöräilyä ja vuorikiikumisia.

Tänään tein pyörälenkin tuonne Orihuelan takamaille, pyöräilymatkaa tuli 74,5 kilometriä, aikaa se otti 4 tuntia.

Maisemassa näkyi tuollainen yksinäinen mänty.
Sehän oli selvä että oli sitä käytävä morjestamassa. Tuli kyllä mieleen, kun irtokivet pyörivät jalkojen alla eikä oikein askeleelle saanut pitävää jalansijaa, jos olisin Peuran sijasta Vuoristokauris, tämä voisi olla helpompaa.

Tuli siellä Sierra de Orihuelalla toki muuallakin käveltyä.
Kyllähän siellä kiipeilyä ja katselua olisi, mutta ei näin pyörälenkin yhdeydessä pitemmille vaellusreitille kykene.

Vuoden eka päivä.

Tässä met Petri ja minä, verrytellään liikennevaloissa seisten Crevilenten uudenvuodenkisaan.

Meidän lisäksi kisassa maaliin juoksi 1593 juoksijaa, joista Suomalaisiakin toistakymmentä,
Tosin Espanjan osoitetta käyttäessään saattaa olla kirjautuneena Espanjalaisena, kuten esim. minä ja Petri.

Puoleltaöin ulkona alkoi kova pauke, kyllä ruutia Espanjanmaalla riittää, mutta parempihan se on että ne ammutaan tuonne taivaalle, eikä ihmisiin, niinkuin jossainpäin maailmaa.


Katsaus menneeseen vuoteeni.

Vuoden kirjaisin yhdeksi vaikeimmiksi elämässäni.

Vuosi oli kaikkea muuta kun hyvä, kelakorttikin piti uusia vuodenaikana kaksikertaa, kun niitä sairauksia tulee vain lisää.

Pahiinta vuodessa oli kuitenkin se, kun minulta vietiin autollaajo oikeius.

Auto on vähän kun sellainen vapauden sympooli, pääsee minne haluaa ja koska haluaa. Itselläni auto oli yli 50 vuotta, jona aikana ajoin noin miljoona kilometriä.

Ja nyt ei koskaan enää...

Liikunnallisesti vuosi oli aikavaatimaton, juoksua tuli 2895 kilometriä, hiihtoa 240 kilometriä, pyöräilyä 1210 kilometriä, harjoittelua tunneissa mitaten 399,5 tuntia.

Ei sitä enää näillä vuosikymmenillä jaksa, täyttyihän minulla tänävuona 70 vuosikymmenkin, kun siihen on lisäksi nuo pumppu ym. vaivatkin, jaksaminen on mitä on.

Jos tuosta juoksutapahtumista vielä tekisi yhteenvetoa, kun tämä blokini on kuitenkin lähinnä omaan urheiluun painottuva.

Hölkkäkisoissa kävin yhteensä 12 kertaa, niistä Espanjassa 8, Ruotsissa 2, Suomessa 2 kertaa.

Uuteen vuoteen lähden toki toivekaana täällä Espanjanmaalla.

Jospa tänävuona terveys ja näkökyky ei kovinkaan paljon huononis, ja tuohon ajokortittomuuteenkin sopeutuisi.

Vaikeaa se kyllä tulee olemaan kun kevät ja kesä koittaa.

Minkäpä tälle voi, tämmöistä on ihmisen ikääntyminen.

Aurinko näyttää paistavan komeasti jospa lähtisi vuoden ensimmäiselle kävelylle.

Kävin La Matan rantahiekkaan esittämässä toiveeni ja pyynnön merenaaltojen kuljetettavaksi.