Tänään juoksentelin pienen hitaan lenkin, no ei se juokseminen niikään pahalta tuntunut 5.40 kilometrivauhdilla, mutta sen jälkeen onkin ollut taasen olo kun tapettavaksi vietävällä sonninmullikalla.
Ei tässä elämässä enää muuta ole kun odottelua, josko huomenna olisi parempi päivä.
Tää alkaa pikkuhiljaa tuntumaan että tätä on jo nähty ihan tarpeeksi...
Eilen sateiden välillä kävin välillä Saarenkylän kentällä katselemassa kisoja, tässä menossa miesten vitonen.
Siitä tulikin mieleen urheiluhistoriaa, Paavo Nurmi osallistui olumpialaisiin Antwerpenissä 1920 Pariisissa 1924 ja Amsterdamissa 1928, kahmien mitalleja mielin määrin.
Mutta nyt urheilu kysymys:
Nurmi voitti kultamitalliin myös 1936 Berliinin olympialaisissa, mutta missä lajissa ja miten?.
Kakku kahvit sille joka oikean vastauksen ensimmäisenä tietää.
Jospa tässä kattelis jospa se huominen olis vaikka vähän parempi päivä.
voittiko itse? valmennettavat kyllä eli oisko valmentajana.
VastaaPoistaOli mukana suorituksessa, ylivoimainen voitto.
VastaaPoistaKompa? Veikkaan kenttaratsastus ja joukkuekenttäratsastus - hevosen nimi Nurmi. Voittaja oli Saksalainen.
VastaaPoistaOikea vastaus empä olis afv annut että löytyy noin helposti Seura avalla kerralla kisapaikalla käydään kahvilla
VastaaPoistaEi Olavin kannata olla kovinkaan huolissaan. Taidat olla ikäseksesi kova kuntoinen. Vaatimukset ovat vain liian kovat. Enemmän minä olisin huolissani nuista nuorista miehistä, ja siitä että PSM mestaruus voitetaan 5000 m:llä lähes 17 minuutin ajalla.
VastaaPoistaEihän se ole häpeä siirtyä kävelylenkkeilyn pariin joka aikuisiän eniten harrastettu kuntoilu muoto.
VastaaPoistaPitää osata ja uskaltaa ottaa napsuja helpompaan elämään.
Joopas, en olekkaan omastakunnosta huolissani.
VastaaPoistaOlen sen jo hyväksynyt että olen vanha sydänvikainen, ja kilpailuhommat jo tosimielellä jättänyt, mutta kun jaksaminen ja eläminen käy raskaaksi.
Kun jotain yrittää tehdä, kohta onkin lopunpäivää mitäänjaksamaton raihnainen, ei sitä voi mitenkään mieltää mielekkääksi elämäksi.
Ei ainakaan sellainen joka on kaikessa elämässä voinut turvautua käskyvalmiiseen kehoon, eikä mitään muita ominaisuuksia koskaan ole omannutkaan.
Että semmosta on elo nykyään.
Joo samaa ikäluokkaa ja samat oireet,että välliin se manillaköysi käy mielessä.On se kumma ku aurinko paistaa ja vituttaa,yrittäny taloaki tänä kesänä maalata,mutta vielä yksi seinä maalamatta ja tuntuu ylivoimaiselta urakalta jatkaa,ei jaksa ei haluta.Nukkumisesta ei tule nykyään mitään,ei hele..tti,ku oisi parempi ku löisi laaki yhtä äkkiä.
PoistaSe tuo nukkuminen, tai sen osaamattomuudden puute on varmaan yksi syy tuohon jaksamattomuuteen Tänä aamunakin olin jo 4 aikoihin aamukävelyllä Nukkumaan menin edellise nä iltana 11 jälkeen. Olisko 3,5 tuntia unta tullut.
VastaaPoista