Urheilu oli ennen erinlaista.

Paneudunpa urheilussa itselleni hieman oudonpaan lajiin, mutta tiukasti pysyn edelleen menneissä tapahtumissa.

Ennen painissa ei ottelua lopetettu ennekuin toisen hartiat olivat matossa, paitsi joskus jos tuomarit väsähtivät.

Tukholmankisoissa heinäkuussa 1912 raskaansarjan ottelussa Suomen Alpo Asikainen ja Venäjää edustaneen Virolaisen Marttin Kleinin ottelu kesti 11 tuntia 40 minuttia ratkaisua saamatta.
Klein olisi halunnut montakertaa jo lopettaa ottelun, mutta Venäläisten johtaja ei sitä sallinut.
Suomen joukkueen johtaja sanoi "et kai sinä Alpo anna periksi".
Johon Alpo vastasi, "en jumalavita mulla on aikaa painia vaikka jouluun asti".
Lopulta palkintotumarit väsyivät ja määräsivät kummankin vuorollaan 5 minutiksi alle mattoon,
Sen painin perusteella voitto annettiin Kleinille.

Eilen takapihalleni makoilemaan tuli tuollainen katti, nelisen tuntia ilta-auringosta nautittuaan se siitä sitten kovasti venytellen lähti kuleksimaan.

Ei se tuijottamalla parane, ei ku kitusiin vain.

Itse viettelin tänään kesälomapäivää.
Aamupäivästä juoksentelin pienen lenkin.
Päivällä käveleskelin kaupungilla ja iltasella pyöräilin viellä pienen lenkin.
Töitä en tänään tehnyt yhtään.

Kyllä kesä menettelee Rovaniemelläkin, jos on aurinkoista ja lämmintä.