keskiviikko 31. elokuuta 2016

Ei juoksija-ainesta.


Ei näytä syytä olevan lähteä Ruskamaratonille.
Syy löytyy tästä.
Kyllä nyt sapettaa.

Ruskamaratonille olivat mulle kyllä antaneet helposti muistettavan juoksunumeron 1234, (taitavat tietää dementiani tason).

Tässä ite taivallan omaa puolikastani viimevuona Levillä.

Katselin ennakkoilmoittautuneita tulevaan kisaan, naispuolisia juoksijoita oli 815 miesten 639 vastaan!.
Hyvähän se on että naisjuoksijoiden määrä kasvaa, mutta kun ennakkoon ilmoittautujien joukko ei ole kasvanut, tarkoittaa se sitä että miesten määrä on kutistunut.

Tarkastelin myös missä Suomalaisten tämänvuoden tilaston kärkitulokset on juostu, eipä siellä paljonkaan kotimaassa juostuja tilastoaikoja löydy.
20 parhaan mies ja 20 naisjuoksijan kärjessä olevien tulosten suhde oli 26 tulosta ulkomailla 14 kotimaan tulosta vastaan.

Suomessa kisareitit viedään lähes aina pyöräteille, niillä riittää mutkaa ja kumparetta ihan omiksitarpeiksi.
Samoin kisajärjestäjien usko siihen että kilpailuun tullaan katselemaan maisemia, aiheuttaa sen että kilpailureitistä tulee hitaampi, kun jokainen patsas ja vesistönäkymä pitää saada reitinvarteen.
Kisajuoksijat todellisuudessa etsiskelevät kisoja joissa on juostu kovia aikoja, helpon reitin toivossa.
Kalliitakin kisareissuja ulkomaankisoihin tehdään vain nopean reitin ja hyvien kisajärjestelyjen vuoksi.
Maisemat ja nähtävyydet katsellaan sitten kisan jälkeisenä päivänä, jos silloinkaan.


Mutta nyt menen kahvitankkaukseen, valon nopeudella.

Niin se auringon valo, jos aurinko paistaisi valo viipyisi matkalla maahan noin 8 minuttia 20 sekunttia, joten pilaantunutta viimeisen käyttöhetken ylittänyttä valoahan se olisikin,
Niin olkoonpa sitten vaikka sumun peitossa.
Auringon ja maanvälinen etäisyys on noin 149 600 000 kilometriä, menis sinne Mazallakin ajaen vähän aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti