Angeen leirin kuulumisia.

Kelit näyttävät muutaman päivän paremman jakson jälkeen palaavan tämän talven normikeleihin.
Näiden sadeiten ja kovien myrskyävien tuulien vallitessa olen havainnut että uunolle on kehittynyt aikalailla Espanjalaisen hidalgon tyyliä Don Qujoten tapaan.

Uunohan on eläkkeellejäätyään viettänyt puolet vuodesta Espanjassa, ja taistelutahto tuulimyllyjä ja muita vastuksia vastaan on kasvanut äärimmilleen.
Kauppareissut uuno on kahlannut polviamyöten vedessä Rio Gabriel Mistraalia pitkin, Rio Grande Röntgenille mitäpitkin on reppuselässä uinut Consumin kaupalle ruokaostoksille.
Sitä olen ihmetellyt miten se on tuulisellasäällä onnistunut kaupalle pääsemään, ettei tuuli ole kuljettanut sitä aavalle merenulapalle.
Eilisellä kävelylenkillä sekin selvisi, kaupan kulmalla oli hirveä kivikasa.
Sillä on varmaan ollut menomatkalla kiviä repussa, tullessa ostostenpaino on sitten auttanut tossua pysymään tienpinnassa.

Eilen uuno kävi Don Qujottemaiseen taisteluun hometta vastaan, kumihansikkaineen.

Niin on tänätalvena ollut kosteaa, että asunnon nurkat on homeessa.
Siitä ne varmaan johtuu nuo minun jatkuvat flunssat, ja päänsärky.
Ei tuo flunssantapainen olo ja nokan vuotaminen ja yskä käyttäydy kuten normaalissa flunssassa.
Normaalisti  flunssalla on selvä alkamis, pahinvaihe ja parantumisvaihe joissa kaikissa on vähän erinlainen olo, ja tämä minun olo on yhtä samanlaista putkea viikosta viikkoon.

Oma vapaa aikani on kulunut Italian ja Ranskan muotihuoneille uuden sadetakkimalliston suunnittelussa.

Eilen en käynyt lenkillä, mutta tänä aamuna pienen aamuverryttelyn suoritin.
Sunnuntaina olisi Orihuelan puolikas, tuulta on luvassa senverta rivakasti että juostessa voi laulella Katri-Helenan tapaan, "Minne tuuli kuljettaa".
Vettäkin on luvassa taivaan suihkujärjestelmistä sen verran ettei juoksijan nahka pääse hiellehaisemaan, joten aikatavoitteet sikseen, mutta numerolla 235 aion lähtöviivalla seistä.
Joko kiviä taskussa tai ilman.

Eipä muuta kun näihin kuviin ja tunnelmiin.