Havaintoja kokeilustani:
Virrankulutus laiteessa hieman lisääntyy.
Mittaukseen tarvittava sateliittimäärä löytyy heti.
Useamman kerran saman reitin kuljettaessa kartallepiirtämät reitit kulkevat tarkemmin samaa kohtaa, kun yhtä paikannusjärjestelmää käyttäessä.
Varsinkin vaikeissa olosuhteissa mittaustarkuus paranee kahta järjestelmää yhtäaikaa käytettäessä, onhan sateliiteja käytössä kaksinkertainen määrä,
niin mittauksessa tarpeellinen määrä sateliitteja on aina saatavilla.
Amerikkalaiselle GPS järjestelmälle luvataan 2 - 8,5 m paikannuspisteen tarkuus.
Venäläiselle Golonas järjestelmälle 4,5 - 7,5 m paiksnnuspisteen tarkuus.
Nämä kaksi yhdistelmää yhdistetettäessä, tarkuudeksi luvataan 2,5 - 4,5 metriä.
Euroopan kehitelemän Galileo järjestelmän luvataan pääsevä jopa metrin tarkuuteen paikannuksessa, lähiinnä paremman kellotarkuudensa ansiosta,
(kellon tarkkus: 1 sekuntti 3 miljoonassa vuodessa).
Jos kellon heitto ajassa on nanosekuntti (sekunnin miljardisosa), se aiheuttaa jo 30 senttimetrin heiton paikannuksessa.
Galileo paikannusjärjestelmä ei vielä ole täysin valmis.
Näitä paikannus järjestelmiähän on useilla mailla omansa, ja jokainen pyrkii järjestelemään sateliitien lentoradat omalle maalleen edullisimmiksi.
Kiinalla oma Beidou, Japanilla QZSS, Intialla Gagan ja kehitelee lisäksi IRNSS järjestelmää.
Kunhan paikannusta tarkentava Egnos paikallis sateliitijärjestelmä saadaan täysin käyttöön ja laiteisiin, aletaankin pääsemään enemmänkin senttimetrein ilmotettaviin paikannustarkuuksiin.
Omat testaukseni mittaustarkuuksiin jatkuvat kunhan ilmat lämpenee ja pyöräilykelit paranee.
On kiva nähdä millaisia eroja mittausjälkeen ja matkaan tulee, kun pyöräilen esim. 10 kilometrin matkaa useaan kertaan sekä gps:ää ja gps + golonas yhdistelmää käyttäen.
Vielä ei näytä tältä, lehti puuttuu puista, ja lunta sataa, mutta kesää ootellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti