Säälipalkinnon makua.

Tänään juostiin Ruskamaraton Levillä, ja tietysti myös tapahtuman muutkin matkat.
Sää oli lähes, tai täysin ihanteellinen, aurinkoinen, tuuleton lämpötilan ollessa noin +10 astetta.

Täyden matkan nopein oli Veli-Heikki Koivu, kuvassa menossa kohden maalia, ne viimeiset 500 metriä. 
Kolmen nopeimman maratoonarin erot olivat hyvin pieniä.
Puolikaalla puolestaan Ossi Peltoniemi juoksi selvään voittoon, parantaen puolikaan ennätystään.
Naistenmatkoilla tasokkain kilpailu oli 10 kilometrin matkalla, jonka vei nimiinsä Emmi Lämsä.
Trailrun, matkaan en ota kantaa, kun en sitä osaa niin arvioida, kun en ole reittiä kiertänyt.
Mutta tuloksista jokainen voi itse omat arvionsa tehdä.

Minä itsekkin olin tapahtumassa mukana.
Jo se oli paha luovuttamisen merkki, kun osallistuin vain kympinjuoksuun,
Ennen tämänkertaista tapahtumaa olen aina kun mukana olen ollut, juossut puolikkaan tai täyden maratonin.

Tulin sarjassani ( 65v.) kakkoseksi, häviten voittajalle viisi minuttia !.
Kyllähän siinä palkintojenjaossa tuntui että on säälipalkintoa hakemassa, kun noin paljon voittajalle häviää ja on palkinnonjaossa mukana.
Siitäkin huolimatta että 'alaikäisten' sarjassa juoksinkin.
Oma juoksuni meni niin kun arvelinkin, alamäet jotenkin meni, ylämässä minua ohiteltiin kahtalaitaa ja vauhdikaasti.
Tarttis uuden kiertovesipumpun, tai siis veri.

Kympin korkeuskäppyrä.

Joulupukin näköinen mies, ja parta muuten on ihan aito.

Maraton on juoksun kuningasmatka, ja sitä on hieno juosta, 
mutta ei se aina helppoa ole.